Organisaatioviestinnän professori Johanna Moisander haluaa selvittää, miten yritykset käyttävät valtaa yhteiskunnassa. Moisander tutkii viestintää osana johtamisen ja liikkeenjohdon käytäntöjä.
Johanna Moisander tutustui yliopistossa filosofi Michel Foucaultin käsitykseen vallasta ja subjektista, ja ryhtyi sen jälkeen katsomaan maailmaa kriittisellä otteella. Tutkijaksi hän päätyi halusta kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä, myös omiaan.
Nyt Moisander työskentelee Aalto-yliopistossa organisaatioviestinnän professorina. Tavallisesti organisaatioviestintä tutkii sitä, miten voitaisiin kehittää parempia viestintäjärjestelmiä- ja käytäntöjä.
Sellaisista asioista Moisander ei ole niinkään kiinnostunut.
”Viestinnän itsensä sijaan minua kiinnostaa se, mitä viestinnän avulla on mahdollista tehdä”, Moisander sanoo. ”Viestintä rakentaa sosiaalista todellisuutta, se määrittelee mikä on totta ja mikä ei, säätelee mikä on oikein ja mikä tavoiteltavaa. Ennen kaikkea viestintä on siis vallankäyttöä.”
Moisander tutkii viestinnän välityksellä tapahtuvaa vuorovaikutusta ja vaikuttamista organisaatioissa ja yhteiskunnassa, osana johtamisen ja liikkeenjohdon käytäntöjä. Viimeisimpänä hän on tutkinut muun muassa yritysten sidosryhmäviestintää veronkierron näkökulmasta.
”Pyrin ymmärtämään, miten johtamisen ja liikkeenjohdon käytännöt vaikuttavat ihmisten elämään, toimintamahdollisuuksiin ja hyvinvointiin, niin työntekijöinä, kuluttajina kuin kansalaisina. Toisin sanoen tutkin sitä, miten yritykset käyttävät yhteiskunnassa valtaa.”
Yritys vastuuseen
Kymmenen vuotta sitten maailmantalous romahti rahoitusmaailman epäeettisen toiminnan seurauksena. Yritysmaailmalla, erityisesti monikansallisilla yrityksillä, on nyky-yhteiskunnassa niin paljon valtaa, että niiden vaikutusten mittakaavaa on välillä vaikeaa hahmottaa.
Samaan aikaan tutkimukset kertovat, että ihmisten luottamus suuryrityksiin ja liike-elämän toimijoihin on romahtanut, Moisander kertoo. Se johtuu siitä, ettei monikansallisilla yrityksillä ole vallan vastapainona vastuuta.
Esimerkkinä hän nostaa esiin suuryritysten veronkierron, jonka seuraukset näkyvät voimakkaimmin kehitysmaissa: yritykset hyödyntävät näiden maiden raaka-aineita ja työvoimaa, mutta eivät jätä jälkeensä verotuloja, joilla nämä maat voisivat järjestää esimerkiksi sosiaalihuoltoa.
Ongelmia on esiintynyt myös esimerkiksi Suomen Lapissa, jossa kaivosyhtiöt ovat vieneet mennessään raaka-aineet ja jättäneet jälkeensä ympäristökatastrofin.
”Tällaiset yritykset ja niiden liikkeenjohto pitäisi saada vastuuseen oman toimintansa negatiivisista yhteiskunnallisista vaikutuksista, mutta tällä hetkellä keinoja siihen ei ole”, Moisander sanoo.
Hänen mukaansa vastaus voisi löytyä organisaatioviestinnän tutkimuksesta. Sen tavoitteena on keksiä tapoja saada yrityksen kantamaan vastuunsa, esimerkiksi kehittämällä eettisiä ja vastuullisia johtamistapoja.
”Viestintä vaikuttaa työnjakoon yritysten, poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen välillä. Se määrittää, millainen rooli yrityksillä, taloudella ja liiketoiminnalla voi yhteiskunnassa olla. Politiikka ja demokratia rakentuvat loppujen lopuksi tällaisissa viestinnällisistä prosesseista.”
Pelolle valtaa
Taloustieteessä on totuttu ajattelemaan, että yrityselämän toimijat ovat aina rationaalisia ja tekevät vain ja ainoastaan rationaalisia päätöksiä: ne optimoivat ratkaisunsa kysynnän ja tarjonnan lakien ohjaamina.
Moisanderin mielestä taloustieteellisen tutkimuksen ei pitäisi jättäytyä sen olettamuksen varaan, että kaikki ihmiset todella ovat rationaalisia ja toimivat rationaalisesti. Tulevaisuudessa hän haluaakin nähdä tutkimuksellisia avauksia etenkin tunnepuolella.
”Viime aikoina on puhuttu paljon sellaisista isoista tunneilmiöistä kuin pelko ja viha: Pelätään uutta ja tuntematonta, esimerkiksi naisvaltaistumista työmarkkinoilla tai yltyvää maahanmuuttoa. Ja sitten etsitään syyllisiä, joihin vihansa voi kohdistaa.”
Tällaisia emootioita pitäisi Moisanderin mukaan tutkia enemmän myös organisaatioviestinnän näkökulmasta.
”Miten tällaiset taloustieteen näkökulmasta epärationaaliset tunteet vaikuttavat liike-elämässä ja sitä kautta kaikkialla yhteiskunnassa?”
Johtamisen osaaminen on yksi Liikesivistysrahaston juhlavuoden apurahahaun painoalueista. Liikesivistysrahaston 100-vuotisjuhlavuonna jaetaan yhteensä 5 miljoonaa euroa apurahoja kauppatieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Apurahahaussa on viisi painoaluetta, joihin haetaan tulevaisuuteen orientoituneita ratkaisuja: 1. datatalous 2. liiketoiminnan uudistaminen 3. yrittäjyys, skaalautuminen ja kasvu 4. tulevaisuus kestävä ympäristö 5. johtamisen osaaminen.
Apurahahaku on auki 1.6.–15.8.2019. Lue hakuohjeet ja laadi hakemus täällä.