Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta mahdollisia tulevaisuuksia voi ennakoida. Yksinkertaisimmillaan ennakointi on maailmassa tapahtuvien muutosten havainnointia ja niiden mahdollisten seurausten kartoittamista ja arviointia. Yksi kiinnostavimpia mutta ennakoinnissa vähän tutkittuja alueita on journalismin tulevaisuus. (Lähitulevaisuuden journalismitrendeistä voit lukea täältä.)
Facebook ilmoitti 11. tammikuuta 2018 isosta algoritmimuutoksesta. Muutoksen myötä Facebook vähentää uutisten määrää feedissään ja lisää kavereiden päivitysten ja kommenttien sekä Facebook-ryhmien näkyvyyttä. Facebookin mukaan uutisten kuluttaminen on liian ”passiivista”, kun taas kavereiden ja ryhmien välinen kanssakäyminen on Facebookin toivomaa aktiivisuutta. Jos uutinen kerää paljon kommentteja, jakoja ja tykkäyksiä, se säilyttää asemansa feedissä.
Ilmoitusta seurasi keskustelu siitä, mitä algoritmimuutos tarkoittaa journalismin ja mediayhtiöiden kannalta. Uudet mediastartupit voivat kärsiä, kun taas isot, perinteiset mediat voivat vahvistaa asemiaan, sillä niillä on resursseja panostaa näkyvyyteensä. Toisaalta moni piti muutosta terveenä. Mediayritysten riippuvuus Facebookista vähenee, ja ne voivat aiempaa itsenäisemmin kehittää toimintaansa ja rakentaa entistä läheisempää yleisösuhdetta. Mediayrityksillä on vähemmän paineita kalastella klikkauksia triviaaleilla mutta laajalle leviävillä jutuilla, tai jakaa sisältöjään ilmaiseksi. Toisaalta Facebookissa leviävä journalismi voi etääntyä asiallisesta objektiivisuudesta emotionaaliseen ja ”vuorovaikutusta kannustavaan” suuntaan.
Facebookin muutos on kuva mediaympäristöstä, jonka keskellä elämme. Yhden alustayrityksen linjamuutos vaikuttaa siihen, millaista informaatiota saamme ja millaiseksi julkinen keskustelu muotoutuu. Jos vielä kymmenen vuotta sitten media ja journalismi olivat suhteellisen itsenäisiä alueita, nyt ne ovat kytkeytyneet monimutkaisin sitein alan ulkopuolisiin yrityksiin ja kuluttajien/kansalaisten käyttäytymismalleihin. Monimutkaiset kytkennät osoittavat, miten vaikeaa journalismin tulevaisuuden ennakointi on. Samalla ennakoinnista ja sen kehittämisestä tulee entistä tärkeämpää.
Nopeasti muuttuvassa ja globaalisti kytkeytyneessä mediaympäristössä pienten, innovatiivisten mediayritysten merkitys korostuu. Ne reagoivat muutoksiin nopeasti. Vailla vahvoja polkuriippuvuuksia ne voivat kokeilla rohkeasti – kuten kehittää uusia uutisformaatteja ja jäsenyyksien (memberships) kaltaisia uusia yleisösuhde- ja liiketoimintamalleja.
Journalismin tutkimuksessa näitä uusia toimijoita kutsutaan yrittäjätoimittajiksi (entrepreneurial journalists). Yrittäjätoimittajilla tarkoitetaan oman yrityksensä perustaneita toimittajia, jotka paitsi tuottavat journalismia myös vastaavat kokonaisvaltaisesti yrityksen toiminnasta. Näin he voivat kehittää toimintaansa ja journalismiaan haluamiinsa suuntiin. Yrittäjätoimittajien perustamat mediayritykset
- ovat usein työntekijämäärältään pieniä
- tuottavat ”käsityöläismäistä” journalismia: massauutistuotteen sijaan se on tarkalle kohderyhmälle räätälöityä ja ilmentää tekijänsä persoonallisuutta
- etsivät uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja nichejä
- pitävät ydinarvoinaan innovatiivisuutta ja luovuutta
- eivät usein erota journalismia, teknologiaa ja liiketoimintaa toisistaan yhtä selvästi kuin perinteiset mediayritykset
Yrittäjäjournalismi on maailmallakin suhteellisen tuore ilmiö. 2000-luvun puolenvälin tienoilla alan yhdysvaltalaiset pioneerit, kuten Huffington Post, Slate ja Salon osoittivat, että verkkojournalismi voi olla kannattavaa ja tarjota vaihtoehtoja perinteisille mediataloille. Kuitenkin vasta 2010-luvulla yrittäjäjournalismi loi itsensä läpi Buzzfeedin ja Voxin kaltaisten jättien ja hollantilaisen De Correspondentin sekä ranskalaisen Brut’n tapaisten pienempien mediayritysten myötä.
Yhdysvalloissa mediastartupeista on jo ylitarjontaa, ja Euroopassa kansallisesti merkittäviä uusia mediayrityksiä on jo lähes jokaisessa maassa. Suomi on kuitenkin poikkeus. Oxfordin yliopiston Reuters-instituutin Digital News –raportit ovat jo useana vuotena tuoneet esiin, että perinteisen median asema on Suomessa kansainvälisesti verrattuna vahva ja että sitä haastavia uusia yrityksiä on täällä vasta vähän. Näin Suomi on vaarassa jäädä jälkeen muun maailman kehityksestä. Onneksi Suomessakin journalistisia yrityksiä sentään jo on: tunntetuimpina pitkää journalismia jo useamman vuoden tarjonnut LongPlay ja syksyllä 2017 aloittanut MustRead.
Yrittäjätoimittajat ja heidän tuottamansa journalismi ovat myös ennakoinnin apuvälineitä. Median ja journalismin edelläkävijöinä he ovat ikään kuin tulevaisuuden edustajia nykyajassa – kuten scifi-kirjailija William Gibson on sanonut: ”Tulevaisuus on jo täällä, se on vain epätasaisesti jakautunut”. Yrittäjätoimittajia tutkimalla saadaan ennakointitietoa journalismin, media-alan ja koko julkisen keskustelun mahdollisista kehityssuunnista.
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa tekemässäni väitöskirjassa tutkin yrittäjätoimittajia – mitä he pitävät hyvänä journalismina, millaisena he näkevät journalismin tulevaisuuden, millaista journalismia he käytännössä tuottavat. Näitä kysymyksiä on maailmallakin tutkittu vasta vähän, ja erityisen relevantteja ne ovat Suomessa, jossa yrittäjäjournalismi vasta ottaa ensiaskeliaan.
Tutkimukseni ei rajoitu vain yrittäjätoimittajiin, vaan pyrin heidän kauttaan ennakoimaan niin journalismin kuin koko yhteiskunnan kehitystä vuoteen 2030 mennessä. Myöhemmissä postauksissa avaan, mitä nämä voivat tutkimuksen tulosten perusteella olla.