Jatko-opiskelijoilta kysytään usein, miten kukin on päätynyt valitsemansa tutkimusaiheen pariin. Vastaukseni vähän vaihtelee säätilan mukaisesti, mutta sen kuitenkin pystyn toteamaan, että teknologian ja ihmiskunnan suhde on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa. Muistan jo nuorena poikana inspiroituneeni erään kuuluisan amerikkalaisen kirjailijan näkemyksistä teknologisen kehityksen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Eräässä hänen kenties vähemmän tunnetussa tarinassaan hyväntahtoinen yleisnero saattaa yhdellä harppauksella koko yhteiskunnan utopistiseen teknologiseen tulevaisuuteen, jossa vain harvojen tarvitsee työskennellä, eikä näidenkään harvojen elääkseen. Tässä unelmien tyyssijassa sataa vain yöaikaan, rikokset on tehty mahdottomiksi ja Hyperloopin inspiraationa toimineet sukkulat kuljettavat ihmisiä ovelta ovelle. Kuten draaman kaarelle olennaista on, tämä rauha ei kuitenkaan kestä; asukkaat tylsistyvät, yhteiskunta vaipuu apatiaan ja lopulta riehuvan luddiittilauman elkein kansalaiset käyvät vastarintaan lyöden pajavasaroillaan kaiken automaation säpäleiksi ja siirtyvät takaisin hyviksi havaittuihin vanhoihin toimintamalleihinsa.
Tutkimukset osoittavat, että yleistynyt töiden automatisaatio on merkittävästi vaikuttanut lisääntyneeseen taloudelliseen eriarvoisuuteen teollisuusmaissa ja on spekuloitu, että teknologisen kehityksen myötä automatisaatio voi muuttaa työmarkkinoiden rakennetta nopeasti sekä pysyvästi, vaikuttaen täten yhteiskunnalliseen hyvinvointiin ennakoimattomilla tavoilla. Teknologiseen kehitykseen sisältyykin kasvukipuja, jotka tunnetaan parhaiten taloustieteilijä, Joseph Schumpeterin, tuntemaksi tekemästä termistä luova tuho, joka voidaan karkeasti yksinkertaistettuna nähdä vanhojen tuotantomenetelmien ja työntekijöiden vapautumisena uusien tieltä.
Teknologisen kehityksen ja kasvupolitiikan tarkastelua voi tehdä lukuisista näkökulmista, mutta oman mielenkiintoni kohdistuu työmarkkinoiden murrokseen ja siitä aiheutuviin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Väitöskirjaprojektissani perehdynkin seuraavan kaltaisiin kysymyksiin: tuleeko meistä automaation lisääntyessä tasa-arvoisempi, onnellisempi tai parempi yhteiskunta? Kuinka tasapuolista teknologiseen kehitykseen liittyvä luova tuho on, kun erityisesti robotisaatio, automaatio ja tietokoneistuminen etenevät vauhdilla? Tutkin erityisesti lisääntyvän automatisaation vaikutuksia työntekijöiden urapolkuihin ja mielenterveydelliseen hyvinvointiin. Hivenen karrikoiden; pyrin yhteiskunnallisella tasolla lisäämään tietämystä siitä, ketkä työntekijöistä surffaavat teknologisen aallon harjalla ja ketkä tarvitsevat apua, etteivät jää aaltojen riepoteltavaksi.
Hyödynnän tutkimuksessani monipuolista rekisteriaineistoa, jonka pohjalta tarkastelen erityisesti, miten teknologiset muutokset välittyvät paikallisten työmarkkinoiden kautta ihmisten hyvinvointiin, kun automatisaation mittareina toimivat teollisten robottien määrän lisääntyminen sekä erilaiset ammattinimikekohtaiset automatisaatioriskiarviot.