Etätyön, työhyvinvoinnin ja työstä suoriutumisen yhtäaikainen tutkimus on tuonut uutta tietoa työelämästä. Tutkimus auttaa yritysten johtoa ymmärtämään mahdollisia negatiivisia ja positiivisia kehityspolkuja, jotka ovat tyypillisiä etätyössä ja vaativat erityisesti johtamishuomiota. Kyse on samalla tiedolla johtamisesta, mitä hyödynnetään nykyisin hyvin eri tavoin eri organisaatioissa.
Pandemian aikana yleistyi työelämässä pakotettu etätyö. Viime aikoina on puolestaan yleistynyt hybridityö, jossa työskennellään osittain sekä etänä että työpaikalla. Hybridityö on tuonut työelämään joustavuutta, mutta sen tuloksellisuudesta ei ole vielä selkeää käsitystä. Lisäksi aktiivista keskustelua on herättänyt työhyvinvointi, sillä kaikki eivät halua tehdä työtä samalla tavalla.
– Olemme Vaasan yliopistolla keränneet etätyöstä pitkittäisaineistoa pandemian aikana. Keskiarvoja tarkastellen voidaan sanoa, että työntekijöiden itsearvioitu etätyöhön liittynyt suorituskyky oli pandemian aluksi korkealla tasolla (alkumittaus keväällä 2020), mutta laski hieman pandemian pitkittyessä alkutalveen 2020 ja kevääseen 2021 tultaessa. Tutkimusten perusteella ’ei-pakotettu etätyö’ on työntekijöiden tuloksellisuuden ja suorituskyvyn kannalta suotuisampaa kuin pakotettu ja kokoaikainen etätyö, kertoo professori Liisa Mäkelä Vaasan Yliopistosta.
Liikesivistysrahaston 50 000 euron apurahan (Johtamisen osaamisen painoalue) saanut professori Liisa Mäkelä pitää etätyön lisääntyessä tärkeänä arjen johtamistyötä, eli esihenkilöiden roolia ja toimintaa. Tutkimuksen avulla on mahdollista tarkastella sitä, millaiset tekijät liittyvät erityisesti hyvinvointiin ja mitkä mahdollisesti suoraan työssä suoriutumiseen. Erityisesti johtamiseen taritaan uutta tietopohjaa, jotta kestävän työelämän rakentaminen on mahdollista. Apurahan ansiosta Mäkelä saa koottua useista tohtorikoulutettavista koostuvan tutkimusryhmän aihealueen tutkimukseen.
Hybridityö tuo joustoa
Harva ihminen lopulta tekee kaiken työnsä etänä. Hybridityö tarjoaa Mäkelän mukaan ihmiselle joustavuuden tehdä työtä kulloinkin käsillä olevaan tehtävään parhaiten soveltuvassa paikassa. Nyt voidaan hyödyntää niitä teknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia, joista pandemian aikana opittiin paljon uutta.
– Kotitoimistojen ergonomia on kuitenkin usein puutteellinen. Hybridityö mahdollistaa vapaammin toimitilojen hyödyntämisen. Hybridityö on tuonut takaisin työyhteisön kasvokkaiset kohtaamiset eikä edellytä sitä, että jokainen kohtaaminen on ennalta sovittu, huomauttaa Mäkelä.
Vuorovaikutusta, kommunikointia ja tiedon jakamista tarvitaan
Hybridityön etuja on paljon, mutta sen haasteena voidaan nähdä ihmisten erilaiset preferenssit ja optimaalisen yhteistyön koordinoinnin haasteet. Tällä Mäkelä tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä preferoi työskentelyä virtuaalisessa työympäristössä ja osa taas toivoo, että työtä tehtäisiin kasvokkain.
– Kaikkien ihmisten olisi hyvä huomioida olevansa osa isompaa kokonaisuutta ja mahdollistaa joustavat työntekemisen tavat ja -paikat muille. Tiimin kanssa yhdessä sovitut toimintatavat, kuten viikoittaiset toimistopäivät tai maantieteellisesti hajallaan toimivien tiimien yhteiset workshop-päivät, auttavat avointa vuorovaikutusta ja kuulluksi tulemisen kokemusta. Vuorovaikutus, kommunikointi ja tiedon jakaminen ovat myös asioita, jotka hybridityössä vaativat suunnittelua ja koordinointia, Mäkelä muistuttaa.
Henkilöstöanalytiikka tuo syy-seuraussuhteet näkyviksi
Henkilöstöanalytiikka, eli organisaatioiden omaan henkilöstöön liittyvä tieto ja sen yhdistäminen muuhun dataan sekä näiden laadukas analytiikka ja hyödyntäminen, ovat Mäkelän mukaan vielä monelta osin ’lapsenkengissä’. Kehitystä on kuitenkin jo tapahtunut. Perinteinen tapa hyödyntää henkilöstökyselyjä on vaatinut päivitystä, jolloin pelkkien keskiarvojen muuttumiseen perustuvien tulkintojen rinnalle ovat nousseet aineistojen pitkittäisseuranta ja ennustavat analyysimenetelmät.
– Näin saadaan aidosti tietoa syy-seuraussuhteista. Optimitilanteessa voidaan henkilöstöanalytiikan keinoin pureutua organisaatiolle strategisesti tärkeisiin kysymyksiin. Monet organisaatiot miettivät parhaillaan sitä, miten etä- ja lähityön suhdetta tulisi johtaa. Yhdistämällä tietoa työnteon lokaatioista, työpäivien sisällöllisestä jakautumisesta sekä henkilöstön vaihtuvuudesta tai sitoutumisen kokemuksesta, voidaan saada tutkimustietoon perustuvia vastauksia organisaation ajankohtaisiin kysymyksiin, toteaa Mäkelä.
Liisa Mäkelän, Jussi Tanskasen ja Samu Kemppisen tutkimusryhmä hyödyntää analyysissaan laajaa pitkittäistä tilastoaineistoa sekä laadullista haastatteluaineistoa. Tutkimuksen pohjalta on tarkoitus kehittää ja kokeilla uudentyyppistä johtajuustutkimuksen menetelmää, jossa yhdistyvät esimerkiksi silmäliiketunnistuksen teknologia, kokemukselliset reflektiot että visuaaliset tallenteet.
Painoalue: Johtamisen osaaminen
Hanke: Johtajuus etä- ja hybridityössä: esihenkilön ja alaisten välisten vuorovaikutussuhteiden kehittyminen ja yhteys työhyvinvointiin ja tulokselliseen työhön
Avainsanat: tiedolla johtaminen, etätyö, hybridityö, työhyvinvointi, tuloksellisuus, työkykyjohtaminen, henkilöstöanalytiikka
Kuva: Tutkimusryhmän PI, professori Liisa Mäkelä (kuvaaja: Mikael Nybacka)