Tämä on ajankohtainen kysymys monelle nuorelle tutkijalle, kun hän miettii uravalintaa, tutkimuksensa suuntaamista ja eri rahanlähteitä. Muutakin merkittävää pohtimista riittää: Onko tutkimusaiheeni relevantti nykypäivän haasteiden kannalta, mitä uutta tutkimukseni tuloksissa löytyy ja millainen vaikutus niillä on yhteiskunnalle ja yritysmaailmalle, eli niin sanottu ”Societal impact”.
Haluan kertoa ajatuksiani tutkijana, joskin merkittävimmän urani tein liikkeenjohtajana. Kokemukseni mukaan ”Business” ja ”Academia” ovat varsin erilaisia maailmoita ja niiden vuorovaikutus on tarpeellista ja lisääntyy. Nuori tutkija on jo yleensä harkinnut, mennäkö käytännön liike-elämään vai jäädä yliopistoon: perusopintoja jatketaankin tutkijana perimmäisenä tavoitteena mahdollisesti professuuri jossakin merkittävässä yliopistossa. Tarkoituksena on tieteellisen pätevyyden hankkiminen alueella, joka minua sillä hetkellä kiinnostaa ja koen tarpeeksi haastavana tutkittavaksi.
Nuorelle tutkijalle haasteita tuntuu riittävän rahoituksen lisäksi. Ensimmäisiä tärkeitä valintoja on yleensä jo suoritettu: tutkimusteemani valinta ja yliopiston hyvyys työpaikkana. Keskeistä onkin, millaista vahvaa osaamista yliopistolla jo on ja millainen kansainvälinen verkosto kyseisellä alueella yliopistolla on käytettävissään jatkokoulutus- ja tutkimusmahdollisuuksineen. Ohjaavan professorin merkitys ja tutkimushankkeiden sisältö ovat varsin merkityksellisiä nuorelle tutkijalle, jolle alussa moni asia on varsin uutta ja kokematonta. Apurahahakemukseen kannattaa kiinnittää huomiota: miten esittää tutkimussuunnitelmansa, tavoitteet, sisällön ja miten tutkimusteeman tärkeys ja hyödyt avautuvat arvioijille. Useita vuosia kolmessa säätiössä toimineena havaitsee, että hyviä kohteita on runsaasti ja että säätiöiden mahdollisuudet rahoittaa hakemuksia ovat ehkä vain 20 % luokkaa. Hakemuksien tasossa ja tutkimusteemoissa on viimeaikoina ollut myönteistä kehitystä. Hyvät hakemukset ja hankkeet erottuvat joukosta.
Suomessa liiketaloutta tutkitaan ja opetetaan varsin useassa oppilaitoksessa, itse asiassa kymmenessä. Tämän lisäksi on varsin laajalti mahdollista erikoistua kansainvälisissä yliopistoissa, johon perusopintojen jälkeen on runsaasti vaihtoehtoja. Tutkijan ura on nykyään varsin tehokkaasti organisoitu: ”Tenure-Track” ohjelmat ohjaavat ja kannustavat varsin suunnitelmallisesti nuorta tutkijaa aina täyteen professuuriin saakka. Tie on pitkä ja vaihtoehtoja löytyy. Käytännössä se on tutkijan kiireistä näyttöjen toteutusta. Menestyksen mittarit ovat selkeät; julkaisut tieteellisillä foorumeilla, viittaukset tutkimustuloksiin, ja tutkimustulosten kiinnostavuus tieteellisillä kansainvälisillä foorumeilla. Tässä on paljon haastetta yliopiston ohjaaville professoreille, heidän tutkimustiimeilleen, rahoituksen jatkon varmistamisen ohella. Säätiöt apurahojen myöntäjinä ja muu ulkopuolinen rahoitus ovat tässä olleet varsin keskeisessä roolissa.
Yliopistoura poikkeaa paljolti yritysmaailmasta. Nykyään arviolta joka kymmenes väitellyt sijoittuu kotimaiseen yliopistoon. Suuri osa ohjautuu kansainvälisiin huippuyliopistoihin ja myös yrityksiin asiantuntijoiksi tai yritysjohtoon. Elinkeinoelämän palveluksessa on 18 % tohtoreista, joka on kansainvälisesti vähän. Tohtoreissa on yrityksille vielä heikosti hyödynnetty voimavara. Yliopistourakin on tullut viimeaikoina varsin kilpailluksi, jossa tieteellinen pätevyys korostuu ja uusiin avautuviin ”Tenure-Track” toimiin on suuri kansainvälinen hakijamäärä varsin pätevin tutkimusvalmiuksin.
Tutkimisen innovatiivisuus ja poikkitieteellisyys tuovat tutkimukseen toimintamuotoja, joissa ”Business-Academia” yhteistoiminta voi osoittautua varsin hedelmälliseksi. Tiede haluaa säilyttää oman tutkimisen vapautensa ja yritysmaailma varmistaa tulevaisuuden kilpailukyvyn globaalisessa toimintaympäristössä. Perinteinen liiketoiminnan osaaja ja tutkija elävät helposti eri maailmoissa, joiden ymmärtäminen vaatii voimakasta ja pitkäkestoista vuorovaikutusta.
Tutkijan on ollut hankala siirtyä yritysmaailmaan ja liikkeenjohtajan tukimuksen pariin. Tämä on viime aikoina tiedostettu yliopistomaailmassa perustamalla ”Professor of Practice” (PoP) ja ”Executive in Residence” (EiR) tehtäviä. Liiketoiminnan ja elinkeinoelämän osaajat tuovat tutkimukseen ja opetukseen liiketoimintakokemustaan ja verkostojaan. Tutkijoille myös tarjotaan yritysmaailmassa tutkijapaikkoja ja tohtoriopiskelija- sekä postdoc-tason projekteja. Nämä ovat uudenlaisia ja mielekkäitä vaihtoehtoja yliopistoissa kapean tukijanäkökulman laajentamiseksi. Tällainen uravaihtoehto tulee voimistumaan ”Business-Academia” vuorovaikutuksena. Omakohtaisella liikkeenjohdon kokemuksellani erilaisissa busineskulttuureissa on mielestäni ollut varsin suuri merkitys tohtoritutkijana ja opettajana. Kokemusperäinen opettamisen olen kokenut varsin palkitsevana ja mielenkiintoisena sekä myös osallistumisen tohtoriopiskelijoiden tutkimuseminaareihin ja professoritapaamisiin liiketoimintaosaajana.
Miten yritysmaailma sitten ymmärtää tutkimusta? Paljon tätä on pohdittu ja asiassa päästy eteenpäinkin, mutta haasteita riittää tältäkin kannalta. Professoreilla on vielä keskimäärin vähän käytännön kokemusta yritysmaailmasta ja liikkeenjohtaja ymmärtää heikosti väitöskirjoja ja etenkin perustutkimusta. Soveltavassa tutkimuksessa yritysmaailma on jo hyvin mukana, mikä näkyy mm. opinnäytteissä, tutkimusprojekteissa ja ”Real-time Economy”- hankkeissa. Tutkija voi antaa tässä osaltaan paljon yritysmaailmalle ja kokea oman panoksensa hyödylliseksi, jolla on myös yhteiskunnallista vaikutusta. Tutkijan uran mielenkiintoisuuden voi hyvin löytää, kun tiedostaa näitä uusia vaihtoehtoja ja säilyttää innovatiivisen yhteistyöasenteen kriittisenä ja itsenäisenä tutkijana. Liikkeenjohtajan urassa on paljolti samat haasteet -uudistua itse ja selvitä voittajana tulevaisuudessakin.
Lopuksi kokemuksia liiketalouden tutkimusprojekteista, joissa säätiöt ovat olleet rahoittajina. Maamme 160 säätiötä jakoivat 2014 apurahoja yli 415 m€, joten niiden merkitys on varsin tärkeä rahoituspanostus yliopistojen joutuessa nykyään sopeuttamaan toimintaansa kustannusleikkauksilla. Säätiöthän pyrkivät mahdollistamaan hankkeita ja teemoja, joiden toteuttaminen normaalilla yliopistorahoituksella ei muuten olisi mahdollista. Innovatiiviset ja poikkitieteelliset tutkimusteemat ovat varsin toivottavia, mutta niitä on vielä liian vähän; samoin pitempikestoiset ulkomaiset opinnot ja yritysmaailman tulevaisuuden haasteisiin liittyvät tutkimusryhmät. Hedelmälliseksi ovat osoittautuneet esim. LSR:nkin rahoittamat tulevaisuuden open-forum tapahtumat, jossa maailman huippututkimusta edustavat yliopistotutkijat ja professorit pohtivat yritysedustajien kanssa tulevaisuuden haasteita ja painopistealueita, mihin tutkimusta ja vuorovaikutteista ”Business-Academia” toimintaa tulisi ohjata.