Viimeisen kymmenen vuoden aikana strategian tutkimuksessa on keskeiseksi teemaksi noussut strategia työnä ja eritoten strategiatyön käytännöt. Me tutkijat tarkastelemme strategian arkipäivää: miten ja missä strategiaa tehdään, mitä työvälineitä hyvä strategia edellyttää? Yhä selvemmin näemme, miten teknologia ja erityisesti algoritmien maailma integroituu strategiatyön kanssa. Ei liene yllätys kenellekään strategiaa tekevälle, että tekoälyn hyödyntäminen strategiatyössä on aikamme keskeisiä liikkeenjohdon trendejä. Meillä on kuitenkin huomattavaa epätietoisuutta siitä, mitä tämä käytännössä merkitsee. Olemme tässä mielessä uuden tulevan porteilla.
Samaan aikaan ihmisten välinen strategiatyö on myös muuttunut kovasti 2000-luvulla. Mennyt on se aika, jolloin strategiat laadittiin pienellä piirillä ja suljettiin kassakaappiin suurimpana liikesalaisuutena. Tänä päivänä strategiatyötä määrittelevät avoimuus ja osallistuttaminen, mikä on looginen seuraus siitä, miten liiketoiminnasta itsestään on tullut tieto- ja asiantuntijuuskeskeistä. Ajatus, että pomo tietää aina asiat parhaiten, tuntuu vanhanaikaiselta. Myös liiketoiminnan yhteiskunnalliset viiteryhmät edellyttävät yhä suurempaa avoimuutta yrityksiltä.
Kuitenkin, jos pyrimme yhdistämään nämä kaksi kehystä − toisaalta tekoälyn sekä algoritmit ja toisaalta avoimuuden sekä osallistuttamisen, olemme melko nopeasti ristiriidan äärellä. Tekoälyä, joka perustuu syväoppiviin algoritmeihin, on usein luonnehdittu eräänlaiseksi mustaksi laatikoksi. Syötämme sisään dataa ja saamme ulos analytiikkaa, mutta me emme oikein tiedä mitä siinä välissä tapahtuu. Ei ole vaikea huomata, että tekoälystä on avoimuus ja osallistavuus kaukana. Kuitenkin jotenkin näiden kahden pitää mahtua saman pöydän ääreen. Miten tämä tapahtuu, ja miten kulttuuri ohjaa sitä, miten tämä tapahtuu? Tässä ovat ne keskeiset kysymykset, joita me pyrimme ymmärtämään uudessa tutkimusprojektissamme ”Open Strategizing and Artificial Intelligence: The Impact of AI on Transparency and Inclusion in Finland and China”.
Kysymys kulttuurin vaikutuksesta nousee esiin, kun tarkastelemme viimeaikaista kehitystä maailmanpolitiikasta. Kansainväliset jännitteet, kauppakonfliktit ja etupiiriajattelu näyttävät olevan tekemässä paluuta. Geopolitiikka, sana joka koko lailla kuopattiin Neuvostoliiton hajoamisen myötä, on takaisin muodissa. Nyt keskinäisinä kilpailijoina esiin nousee toisaalta Kiinan Kansantasavalta ja toisaalta Yhdysvallat sekä länsimaalaisuus. Voiko olla niin, että tämä vastakkainasettelu heijastuu myös siihen, miten edellä mainittu samassa pöydässä istuminen tapahtuu? Onko havaittavissa, että tekoälyllä johtamisessa on olemassa toisaalta kiinalainen käytäntö ja toisaalta länsimainen käytäntö? Tämä on se lopullinen kysymys, johon etsimme vastausta. Onko uusi geopolitiikka ainoastaan poliittisen vallankäytön retoriikkaa, vai nouseeko uusi geopolitiikka syvältä yhteiskuntien kulttuurisesta DNA:sta?
Mikko Vesa
Kirjoittaja on KTT, Associate Professor in management and organisation Hankenilla. Liikesivistysrahasto myönsi hänen johtamalleen tutkimushankkeelle ”Open Strategizing and Artificial Intelligence: The Impact of AI on Transparency and Inclusion in Finland and China” 2020 kierroksella 50 000 euron apurahan Johtamisen osaamisen painoalueella (Johtajuus ja liiketoiminnan johtaminen -määrätarkoituspooli, Tieto Oyj:n sekä Kaarlo ja Toivo Kankaan rahastoista).