Miksi Suomessa ei ole enemmän nopeasti kasvavia nuoria yrityksiä? Tätä ovat viime vuosina ihmetelleet ja valitelleet poliitikot, yritysjohtajat, journalistit, tutkijat sekä monet muut. Keskustelu on ollut vilkasta, mutta siitä on puuttunut aikaulottuvuus. Ongelma ei ole uusi. Suomen lähes kaikki suurimmat yksityiset yritykset on perustettu 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen ”startup-buumin” aikana, tai ne ovat muodostuneet tuolloin syntyneiden yritysten yhdistymisen tai jakautumisen tuloksena. Lisäksi valtio perusti toisen maailmansodan jälkeen muutamia Nesteen (perustamisvuosi 1948) ja Rautaruukin (1960; nykyisin SSAB:n osa) kaltaisia suuryrityksiä.
Sen jälkeen kun Suomi nousi kehittyneiden teollisuusmaiden joukkoon, suomalainen yhteiskunta soi vakautta ja kasvumahdollisuuksia jo olemassa oleville, vanhoille yrityksille, mutta uudempien yksityisten yritysten kasvu oli yleensä tahmeaa. Miksi Suomessa kukoistivat pääosin vain vanhat ja asemansa jo vakiinnuttaneet yhtiöt? Mikä esti nuorten yritysten kasvun? Näitä kysymyksiä pohdimme Liikesivistysrahaston tukemassa uudessa tutkimushankkeessamme.
Suomalaisia kasvuyrityksiä on tutkittu viime aikoina paljon, mutta yleensä ilman historianäkökulmaa. Akateemiset tutkijat, etujärjestöt, ajatuspajat ja valtionhallinnon edustajat ovat tarkastelleet, mitkä seikat heikentävät nyky-yritysten kasvumahdollisuuksia. Selvitykset ovat tuottaneet uutta tietoa kasvun tämän hetken esteistä, kuten osaamisen, rahoituksen tai työvoiman puutteesta, mutta tutkimukset eivät avaa kunnolla ongelmien juuria. Monet nykyhetken esteet ovat heijastumia pitkäaikaisemmista heikkouksista. Uusia yrityksiä on syntynyt kaikkina aikoina, mutta ne eivät ole viime vuosikymmeninä yleensä nousseet suurimpien joukkoon. Miksi eivät? Etsimme vastausta tähän kysymykseen tarkastelemalla, mitkä yritykset olivat aikavälillä 1960–2010 nousemassa suurten joukkoon, ja mitkä seikat katkaisivat niiden lupaavan ”lennon”.
Tutkimustuloksemme antavat eväitä pohtia, miten uusien yritysten syntyä ja kasvua voidaan tulevaisuudessa edistää. Kasvuyritysten vähäisyys on yleiseurooppalainen ongelma, joten hankkeellamme on annettavaa myös kansainväliselle tutkimukselle. Helsingin yliopiston yrityshistorian tutkijoista koostuva projektiryhmämme (professori Niklas Jensen-Eriksen, FT Aaro Sahari, FM Kati Toivanen ja FM Veijo Åberg) tuntee aikaisempien hankkeittensa pohjalta erinomaisesti Suomen talous- ja yrityshistorian, sitä koskevat julkaisut, lähdemateriaalit ja toimintaympäristön muutokset.
Helsingin yliopiston yrityshistorian Casimir Ehrnrooth -professori Niklas Jensen-Eriksenin tutkimusryhmän hankkeelle “Miksi Suomessa ei ole enemmän kasvuyrityksiä? Nuorten nousevien yritysten kohtalo 1960–2010” myönnettiin Liikesivistysrahaston 2020 kierroksella 100.000 euron apuraha Yrittäjyys, skaalautuminen ja kasvu -painoalueella.