Kysymys, joka ei jättänyt minua rauhaan keväällä 2017 – ja hyvä niin, sillä siitä syntyi uusi tutkimushankkeeni. Tämä kysymys syntyi osittain aiemman tutkimukseni myötä ja toisaalta yhteiskunnallisen keskustelun herättämänä: tuona keväänä ilmoitettiin, että Suomi pyritään nostamaan tekoälyn ja robotiikan soveltamisen edelläkävijäksi[i]. Halusin tietää asiasta lisää, joten istuin turkulaisen tekoälyverkoston tapaamisissa, kuuntelin ja mietin. Mitä robotit ja tekoäly tarkoittavat ihmisten arkipäivän työssä? Miten esimerkiksi robotti, joka kykenee yhä monimutkaisempiin toimintoihin ja joissain tapauksissa oppii itsenäisesti, osallistuu tiedon jalostamisen prosessiin? Miten tämä muuttaa tiedon jalostamisen prosesseja?
Näistä pohdinnoista syntyi hanke, jossa tuotan uutta tietoa robottien, tekoälyn ja ihmisen välisistä tiedon jalostamisen prosesseista. Karkeasti ajatellen robotit ja tekoäly ovat keskeisiä insinööritieteissä, mutta tiedon jalostamisen prosessit eivät niinkään. Toisaalta tiedon jalostamisen tutkimuksessa ei kovin paljon vielä löydy empiirisiä esimerkkejä roboteista ja tekoälystä.
Taustani on maantieteessä, joten hyödynnän maantieteellistä näkökulmaa. Tiedon jalostaminen on prosessi, jossa ideoista kehitetään kriittisesti perusteltuja tuloksia – esimerkiksi yrityksissä palveluita ja tuotteita ja yliopistoissa tieteellisiä artikkeleita. Maantieteellisestä näkökulmasta prosessia tarkastellaan esimerkiksi tilan, paikan, liikkumisen, kokoontumisen ja hajaantumisen kautta. Tämä näkökulma voi edistää tiedon jalostamisen prosessien tutkimusta mielenkiintoisilla tavoilla. Esimerkiksi talousmaantieteessä on perinteisesti ollut vahva näkemys keskittymisen ja kaupunkien merkityksestä tietoon pohjautuvalle toiminnalle. Analysoimalla tiedon jalostamisen prosesseja tutkijoiden ja taiteilijoiden arkipäivän työssä olemme kollegoidemme kanssa osoittaneet, miten esimerkiksi vetäytymällä ajoittain pois keskuksista erityisiin paikkoihin voidaan tiedon jalostamista edistää[ii]. Maantieteellinen näkökulma on mielenkiintoinen myös tekoälyn ja robotiikan teemojen parissa. Digitaalisen tilan merkitys tekoälyn aikakaudella kasvaa, mikä puolestaan liittyy keskusteluun sijainnin ja liikkumisen merkitysten muutoksista.
Kansainvälisen työskentelyn ja apurahan merkitys
Liikesivistysrahaston apuraha on minulle äärimmäisen tärkeä, sillä se mahdollistaa tutkimusvierailut Singaporeen ja Yhdysvaltoihin. Näillä vierailuilla kerään empiiristä aineistoa ihmisten ja robottien välisistä tiedon jalostamisen prosesseista täydentämään aineistoa, jonka olen Suomesta juuri kerännyt. Käytännöllisenä tavoitteenani on kerätä mielenkiintoinen ja riittävän syvällinen aineisto jossa on esimerkit kolmesta erilaisesta kulttuurista ja josta riittää kirjoitettavaa useampaankin tieteelliseen artikkeliin. Laajempana tavoitteenani on edistää tiedon jalostamisen maantieteellistä tutkimusta laadukkaan empiirisen tutkimuksen avulla.
Kansainväliset työskentelyjaksot ovat kehittäneet minua tutkijana ja edistäneet uraani, mitä odotan myös tulevilta vierailuilta. Siirtyminen uuteen paikkaan motivoi minua työskentelemään. Se auttaa näkemään tutkimukseni uusista näkökulmista, sillä uuden yhteisön tutkijat kysyvät kysymyksiä joihin en ole aiemmin vastannut. Uusia ideoita ja yhteistyökuvioita syntyy. Toisaalta olen joutunut ulkomailla työskennellessä kyseenalaistamaan tutkimukseni ja myös tutkijanidentiteettini. Vaikka se on tuonut omat haasteensa, olen myös oppinut tunnistamaan paremmin, mitä uutta tutkimukseni tuo tieteeseen ja mihin suuntiin sitä kannattaa kehittää. Kyseenalaistaminen kirkastaa ytimen: olen ymmärtänyt, että tutkijan työ ja ura ovat sitä, mitä aidosti haluan tehdä.
Tulosten soveltaminen: tulevia robotiikan osaajia yrityksiin
Robotiikan osalta keskityn tutkimuksessani erityisesti yliopisto-opiskelijoihin, jotka ovat yritysten tulevia robotiikkaosaajia. Yhtenä tavoitteena on ymmärtää, millaiset seikat ihmisen ja robotin välisessä yhteistyössä edistävät tiedon jalostamisen prosessia ja millaiset kyseenalaistavat sitä. Esimerkiksi miten yliopistoissa voidaan tukea opiskelijan oppimisprosessia robottien kanssa, tai miten yrityksissä voidaan hyödyntää ihmisen, tekoälyn ja robotin välistä yhteistyötä siten, että se tuottaa kriittisesti perusteltuja ja luotettavasti toistettavia tuotteita ja palveluita?
Yhteistyössä Tampereen yliopiston robotiikan opinnoista vastaavien professorien kanssa pyrimme löytämään tutkimuksestani ideoita joita voisi hyödyntää kurssien kehittämistyössä. Yhteistyöstä Turku Science Parkin toimijoiden kanssa olen oppinut, miten yrittäjiä ja yrityksiä tuetaan tekoälyn ja robotiikan teemoissa. Liikkeelle lähdetään auttamalla kiinnostuneita havaitsemaan, olisiko tekoälystä ja robotiikasta hyötyä omassa toiminnassa ja miten asiassa voisi edetä. Näissä tilanteissa tunnen, että ilmassa väreilee varovaista innostuneisuutta. Tästä on hyvä lähteä oppimaan ja tutkimaan lisää.
Johanna Hautala, akatemiatutkija Turun yliopiston Maantieteen ja geologian laitokselta, viettää vapaa-aikansa perheen kanssa kasaamalla legolinnoja ja nauttimalla lumisesta talvesta pulkkamäessä ja hiihtoladulla.
—————————————————
[i] www.tekoalyaika.fi
[ii] Esimerkiksi:
Ojala Minna-Liina & Hautala Johanna (2019) Knowledge creation rhythms in a science project in and beyond remote Ny-Ålesund in the Arctic. Polar Geography 42(1): 1-17.
Hautala Johanna & Ibert Oliver (2018) Creativity in arts and sciences: collective processes from a spatial perspective. Environment and Planning A: Economy and Space 50(8): 1688-1696.
Hautala Johanna (2015) Interaction in the artistic knowledge creation process: The case of artists in Finnish Lapland. Geoforum 65: 351–362.