Osana Liikesivistysrahaston rahoittamaa Skolar Award-tutkimuskilpailua Slushissa nähtiin tänä vuonna paneelikeskustelu, jossa otettiin kantaa siihen, miten akateeminen tutkimus ja startup-maailma pääsevät lähemmäs toisiaan. Selväksi tuli ainakin se, että jos tutkija mielii yrittäjäksi, hänen on oltava valmis luopumaan löydöksistään ja osittain myös itse tutkijan työstä.
Keskustelussa olivat mukana lämpöenergiateknologiaan keskittyneen Matrix Industriesin toimitusjohtaja Akram Boukai, neurotieteisiin perustuvan Dreem-startupin toimitusjohtaja Hugo Mercier, sekä lääketieteeseen ja teknologiaan erikoistunut sijoittaja Lu Zhang Fusion Fund-rahastosta.
Tiedepohjaiset yritykset nähtiin keskustelussa tärkeänä osana startup-maailmaa siksi, että niiden avulla on mahdollista tehdä merkittäviä, tietoon perustuvia innovaatioita. Jotta tieto ja tutkimus valuvat akatemian seinien sisältä palveluiksi ja tuotteiksi vapaille markkinoille, tarvitaan kuitenkin paljon työtä. Yksikään tieteellinen läpimurto ei sellaisenaan muuta maailmaa vaan se vaatii tuekseen ihmisiä, jotka ymmärtävät, missä tieteelle on eniten käyttöä. Kuten Lu Zhang keskustelussa totesi “Ei riitä, että keksit jotain, mikä on hienoa tai mistä ihmiset pitävät. Sen pitää olla myös jotain, mitä he tarvitsevat ja mistä he ovat valmiita maksamaan.”
Yrittäjä ja itsekin apulaisprofessorina työskennellyt Akram Boukai lisäsi tähän myös sen, että yhdeksän kymmenestä ideasta muuttuu matkan varrella, joten tutkijan on oltava myös valmis luopumaan löydöksestään tai kehittämään sitä, jos idealle ei löydy markkinaa.
Boukai oli sitä mieltä, että tutkijauran ja yrittäjyyden yhdistäminen on hyvin vaikeaa ja siksi tutkijan on parempi valita jompikumpi. Jos startup-maailmassa haluaa menestyä, yrityksen eteenpäin puskemiseen pitää käyttää jokainen liikenevä työtunti, ja tämä tarkoittaa että aikaa ei liikene itse tutkimustyöhön. Jos taas itse haluaa tehdä tutkimusta, kannattaa palkata joku muu pyörittämään itse liiketoimintaa. Startup-yrityksen toimitusjohtajan työ on rahoituksen hakemista, rekrytointeja ja strategian kehittämistä. Se ei sovi kaikille.
Kauppatieteellisen tutkimuksen näkökulmasta olisikin tärkeää miettiä, minkälaisia yhteistyösuhteita kauppatieteen ammattilaisten ja kovien tieteiden ammattilaisten välille kannattaisi synnyttää jo opiskeluaikoina? Miten kauppatieteilijän ymmärrys markkinoista ja halu johtaa ihmisiä ja numeroita saataisiin valjastettua tieteilijöiden tueksi?
Ranskalaisen Hugo Mercierin toiveena oli, että yliopistojen tutkimuslaboratorioiden sisällä työskentelisi ihmisiä, jotka todella ymmärtävät kaupallistamista ja osaavat toimia linkkinä tieteentekijöiden ja vapaiden markkinoiden välillä. Näin myös eurooppalaisiin yrityksiin voisi syntyä innovaatiokulttuuri, jonka avulla voisi myös rahoittaa yliopistojen toimintaa. Jos tutkijoiden palkat nousisivat, Euroopan kilpailukyky Silicon Valleyn kaltaisten, vapaalla rahalla pyörivien innovaatiokeskittymien rinnalla kasvaisi.
Toisaalta, amerikkalaisesta yliopistomaailmasta ponnistava Akram Boukai totesi, että yliopistojen olisi hyvä voida keskittyä perustutkimukseen ja jättää soveltava ja kaupallistettava tutkimus toisille.
Suomen kaltaisessa, pääosin julkisella rahoituksella tuetun tutkimuksen maassa nämä ovat relevantteja kysymyksiä. Kuinka suuri osuus rahoituksesta voi tulla vapailta markkinoilta ilman että se alkaa vinouttaa tieteen tekemistä tai sen tuloksia? Ja jos yliopistojen sisällä tehtyä tutkimusta halutaan kaupallistaa, kenen sitä pitäisi tehdä?
Katso keskustelu tallenteena: https://youtu.be/ctCe5q210UE
Kirjoittaja on Skolar Awardin johtaja Aurora Airaskorpi, joka moderoi Slushissa pidetyn paneelikeskustelun Narrowing the Gap Between Academia and Startup Community. Aurora työskentelee tiedeviestintätoimisto Kaskas Mediassa johtavana viestintäasiantuntijana.