Yhdistyneiden Kansakuntien arvion mukaan noin 2–5 % vuosittaisesta maailman bruttokansantuotteesta koostuu pestystä rahasta. Uusia rahanpesuepäilyjä tulee jatkuvasti esiin ja niistä uutisoidaan näkyvästi myös kansainvälisissä medioissa. Mitä voitaisiin tehdä tämän nopeasti kehittyvän globaalin ongelman lievittämiseksi ja torjumiseksi? Muun muassa näitä kysymyksiä pohditaan väitöskirjassani, jota työstän Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa kansainvälisen liiketoiminnan laitoksella.
Rahanpesu on monimutkainen ongelma, jota ei voida kokonaan poistaa, mutta jota voidaan ennaltaehkäistä. Rahanpesu prosessina saa alkunsa usein rikollisesta toiminnasta. Rahanpesun tavoitteena on häivyttää rikollisin keinoin ansaitun varallisuuden alkuperä ja integroida varat osaksi kansantalouden kiertokulkua. Tämän jälkeen varoja voidaan käyttää näennäisesti laillisiin liiketoimiin. Rikollisuuden mahdollistamisen ohella rahanpesu on merkittävä ongelma myös taloudellisesta näkökulmasta. ’Likainen raha’ vääristää bruttokansantuotetta sekä pienentää käytettävissä olevien verovarojen määrää. Rahanpesu on monitasoinen ongelma, jonka torjuminen vaatii toimia sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lisäksi yhteistyötä yksityisen ja julkisen sektorin sekä hallitustenvälisten toimijoiden kesken tarvitaan.
Tutkimuksessani tarkastellaan erityisesti kansainvälisen rahanpesun vaikutuksia lainsäädäntöön sekä eettiseen koodistoon. Myös kulttuuriset piirteet ja maiden väliset erot otetaan huomioon ilmiön tehokasta torjuntaa tutkittaessa. Tutkimuksessani hyödynnetään laadullista tutkimusasetelmaa ja menetelminä on käytetty muun muassa tapaustutkimusta, haastatteluita sekä sisältöanalyysia.
Muutos globaalissa maailmassa on väistämätöntä, eikä myöskään rahanpesun estämistä tulisi ajatella muuttumattomana tai standardisoituna prosessina. Muun muassa globalisaatio sekä teknologian kehittyminen ovat tarjonneet uusia kanavia rikollisille, jotka pyrkivät häivyttämään laittomien varojen alkuperän. Kuten historiasta tunnettu luonnontieteilijä Charles Darwin totesi: ”Vahvimmat tai älykkäimmät lajit eivät ole niitä, jotka selviytyvät vaan ne, jotka parhaiten sopeutuvat muutokseen”. Tämä lausahdus kuvaa hyvin myös rahanpesun ja sen estämisen välistä vuorovaikutusta ja yhteisevoluutiota. Koska rahanpesun mekanismit muuttuvat ajan saatossa, tulisi myös torjuntakeinojen kehittyä olosuhteiden muuttuessa. Nykyisten, hyväksi havaittujen, varautumismekanismien ohella tulisi myös kehittää ennakoivia torjuntakeinoja. Kun uutta sääntelyä saadaan kehitettyä rahanpesun estämisen näkökulmasta haavoittuville toimialoille, rikolliset keksivät uusia kanavia, joiden avulla kierrättää laitonta rahaa virallisen rahoitusjärjestelmän kautta. Rahanpesun estämisen voidaankin sanoa olevan jatkuvan parantamisen prosessi, jossa kansainvälisellä ja monitahoisella yhteistyöllä on keskeinen rooli.
Tutkimuksestani voi olla hyötyä sekä lainsäätäjille että yrityksille, jotka toimivat kansainvälisillä markkinoilla. Akateemisesta näkökulmasta tutkimus auttaa kasvattamaan tietoisuutta ilmiöstä, jota aiemmin on verrattain vähän tutkittu kansainvälisen liiketoiminnan kentällä. Jo tähän mennessä on tutkimuksen valossa selvää, että sekä lakiin ja sääntelyyn että eettisiin näkökohtiin perustuvia uusia estämiskeinoja tarvitaan kansainvälisen rahanpesun tehokkaassa torjunnassa.
Emilia Isolauri, KTM, väitöskirjatutkija, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu