Teknologia on kiinnostanut minua jo ennen yliopisto-opintojani, jolloin kokeilin digitaalista maailmaa käytännössä tietojenkäsittelyn opintojen muodossa. Kiinnostukseni oli kuitenkin selvästi teoreettista ja osittain historiallista: miten teknologiat yleensäkin kehittyivät ja olivat kehittyneet siihen pisteeseen, että ne kietoutuivat ihmisen jokapäiväiseen kokemukseen, usein niin, että ihmiset eivät itse tätä huomanneet tai osanneet ajatella – tai esimerkiksi miksi ja miten algoritmiset järjestelmät voivat tuottaa ”ei-tietoista kognitiivisuutta”, kuten professori N. Katherine Hayles asian ilmaisee.
Valmistuttuani maisteriksi halusin penkoa entistä enemmän teknologiaa juuri filosofisesti ja ”teoreettisesti”. En kuitenkaan halunnut unohtaa talouden sfääriä – sen monia vaikutuksia ihmiselämälle ja -toiminnalle. Taloudelliset intressit usein ohjaavat sitä, kuinka teknologia ylipäätään nähdään sekä mitä ja miten sen pitäisi ratkaista ihmisten ongelmia. Joka tapauksessa eräs uusi teknologia oli pistänyt silmääni jo vuosien 2010–2011 vaihteessa, nimittäin vuonna 2008 esitelty kryptovaluutta Bitcoin – olisinpa jo tuolloin tajunnut ostaa valuutta edes parilla kympillä. Tällöin en kuitenkaan kiinnittänyt teknologiaan suurtakaan huomiota, mutta vuosina 2015–2016, kun valuutta oli kohdannut pienempiä kuplia, alkoi sen ympärillä pyörivä ”hype” saada suurempia mittasuhteita, ja samalla itsekin kiinnostuin teknologiasta enemmän. Vuonna 2017 OECD nosti lohkoketjuteknologian tekoälyn rinnalle toiseksi tärkeäksi tulevaisuuden innovaatioksi.
Huomasin nopeasti, että kaikki ”hype” valuutan ympärillä ei ollut vain ilmaa, vaan Bitcoinin pohjalla oleva teknologia eli lohkoketju oli kiehtova keksintö. Se ei ollut ”pelkästään” digitaalinen valuutta, vaan oikeastaan tapa – tai tekniikka – organisoida informaatiota ja ihmistoimintaa desentralisoidusti (tai ”ei-keskuksellisesti”). Lyhyesti sanottuna lohkoketju on siis ”tietokanta” (tai tilikirja), joka on hajautettu kaikkien käyttäjien kesken, eikä sitä hallitse mikään yksittäinen taho. Bitcoinin tapauksessa lohkoketju on valtava kokoelma valuutan koko historiassa tehdyistä transaktioista. Valuuttaa ylläpidetään toisaalta juuri transaktioilla ja toisaalta niin sanotulla louhinnalla, joka tarkoittaa sitä, että louhijat jakavat tietokoneidensa laskentatehon verkoston käyttöön. Louhintaprosessi varmistaa transaktioiden oikeellisuuden, ylläpitää turvallisuutta ja samalla prosessissa syntyy uusia Bitcoineja tiettyjen, jatkuvasti muuttuvien ja automaattisten matemaattisten sääntöjen mukaan. Käytännössä siis järjestelmä pitää ”itse itseään yllä” (koneiden teholla).