Lokakuun alussa julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erikoisraportti maapallon keskilämpötilan 1,5 asteen nousun aiempia arvioita vakavammista vaikutuksista on herättänyt keskustelun uutisvälineissä ja sosiaalisessa mediassa valtioiden ja kansalaisten toimista ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Yhtäältä media on tarjonnut yleisölleen moninaisia ohjeita kestävien kulutusvalintojen tekemiseen. Toisaalta toimittajat ovat muistuttaneet, ettei kulutuksen ympäristövaikutuksia ole onnistuttu merkittävästi vähentämään tähänastisilla toimilla vaan tarvitaan hyödykkeiden tuottamista ja kuluttamista voimakkaasti ohjaavia toimenpiteitä, kuten verotuksen muuttamista. Poliitikkojen on kuitenkin vaikea sopia uusista ohjauskeinoista tai vanhoista luopumisesta, sillä toimien kohteina on vahvoja intressiryhmiä ja niiden vaikutukset kansalaisten ja yritysten toimintaan ovat epävarmoja.
Kokeiluja on ehdotettu ohjauskeinoksi erityisesti yhteiskunnallisesti tärkeiden mutta kiistanalaisten muutosprosessien vauhdittamisessa sekä monimutkaisten haastekokonaisuuksien ratkaisemisessa. Kokeilujen tehtävänä pidetään tiedon tuottamista suunniteltujen toimenpiteiden hyödyllisyydestä ja vaikutuksista ennen niiden laajempaa käyttöönottoa. Suomen nykyhallitus onkin tunnustanut kokeilut keskeiseksi muutosvoimaksi tarvittavissa yhteiskunnallisissa uudistuksissa ja kokeilemista on pyritty edistämään mm. perustamalla uusia organisaatioita, rahoitusohjelmia ja alustoja. Kunnissa tehtyjä kokeiluja koskenut selvitys on kuitenkin todennut, ettei kokeilujen oppeja vielä osata hyödyntää päätöksenteossa. Lisäksi on vielä epäselvää, miten hallituksen suuret kokeiluhankkeet vaikuttavat tulevien uudistusten valmisteluun ja päätöksentekoon. Kokeilujen käyttö ohjauskeinona näyttää siis olevan vielä lapsenkengissä.
Toinen kokeilujen lupaus liittyy innovaatioiden synnyttämiseen. Kokeilut, joihin osallistuu potentiaalisia uuden tuotteen tai palvelun käyttäjiä, tuottavat niiden kehittäjille tietoa jatkokehitystä varten sekä tarjoavat käyttäjille mahdollisuuksia oppia miten nämä innovaatiot toimivat arjessa. Kokeilut ovat tärkeitä erityisesti tuotteille ja palveluille, jotka eivät aikaisessa kehitysvaiheessa pysty kilpailemaan markkinoilla olevien tuotteiden kanssa. Toisaalta kokeilemalla kehittämistä tarjotaan uudenlaiseksi innovaatiomenetelmäksi, joka mahdollistaa tuotteen tai palvelun toimivuuden arvioinnin jo aikaisessa kehitysvaiheessa. Monet julkisella sektorilla tehdyt kokeilut liittyvätkin palvelujen kehittämiseen ja selvitysten mukaan kokeilemiseen kuuluva epäonnistumisten hyväksyminen on rohkaissut osallistujia toimimaan uusilla tavoilla. Kokeilujen mahdollisesti tuottamia perustavanlaatuisempia muutoksia päästään kuitenkin arvioimaan vasta pidemmällä aikavälillä.
Kokeilujen kolmas lupaus liittyy tarvittavien muutosten konkretisoimiseen ja kansalaisten toimintamahdollisuuksien osoittamiseen. Paikallisilla kokeiluilla voi olla kunnianhimoiset tavoitteet mutta niitä edistetään rajatuissa olosuhteissa – ne voivat myös synnyttää uudenlaisia yhteisöjä, joissa kansalaisten ei tarvitse tyytyä yksittäisiä valintoja tekevän kuluttajan rooliin. Kokeilujen järjestäjiä voivat olla myös kansalaiset itse sen sijaan että joku ulkopuolinen taho ottaisi tietyn ryhmän kokeilujen kohteeksi. Konkreettiset saavutukset tuottavat tunteen asioiden edistymisestä ja oman toiminnan vaikutuksista. Toisaalta pienimuotoisten, omatoimisten kokeilujen tuottamat muutokset voivat jäädä vaikutuksiltaan paikallisiksi, vaikka niiden merkitys osallistujille olisi suuri. Jotta kokeilut toimisivat laajempana muutosvoimana, niiden oppeja pitäisi pystyä levittämään ja niissä kehitettyjen toimintatapojen tulisi arkipäiväistyä.
Tutkimukseni tarttuu näihin lupauksiin ja selvittää, miten erilaiset kokeilut vastaavat niihin. Se tarkastelee kokeilujen roolia yhteiskunnallisissa muutoksissa, erityisesti elintapojemme kestävyyden parantamisessa. Lähtökohtana on, että haastaakseen vallitsevia käytäntöjä kokeilujen synnyttämien toimintatapojen täytyy joko sulautua osaksi olemassa olevia järjestelmiä tai luoda uusia, kilpailevia järjestelmiä. Niinpä perehdyn kokeilujen lisäksi niihin osallistuvien ihmisten ja organisaatioiden arkeen sekä kokeilujen seurauksiin.
Seuraan kokeilujen kehityskulkuja kolmessa erilaisessa ympäristössä selvittääkseni niiden suhdetta muutosprosesseihin. Perehdyn julkishallinnon kokeiluihin organisaationlaajuista kokeilukulttuuria kehittävässä Verohallinnossa, jossa toteutetaan kokeiluja sisältäviä projekteja ja tuetaan työkäytäntöjen paikallista kehittämistä kokeilujen avulla. Lisäksi tutkin kestäviin elämäntapoihin kannustavia kokeiluja osana Helsinkiin rakentuvan Kalasataman kaupunginosan kokeiluohjelmaa, jossa kaupunki tukee pienimuotoisia uusien palvelujen kokeiluja yhdessä yritysten ja asukkaiden kanssa. Seuraan myös autonomisen liikkumisen palveluja kehittäviä kokeiluja, joissa testataan nk. robottibusseja aidossa liikenneympäristössä matkaketjujen päiden kuljetusratkaisuna.
Tutkimukseni on edennyt analyysivaiheeseen, jota olen käynnistänyt Ruotsissa Linköpingin yliopistoon tehdyn tutkimusvierailun aikana. Työskentely poikkitieteelliseen yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen keskittyvällä laitoksella on ollut antoisaa ja tukenut tarkastelukulmien kehittämistä kokeilujen ja niiden seurausten analysoimiseen. Samalla olen tutustunut tutkijoihin, jotka työskentelevät samojen aihepiirien parissa. Toivon yhteistyön jatkuvan myös vierailun päätyttyä, sillä kokeilujen panokset muutosprosesseihin vaativat lisää tutkimusta.
Kirjoittaja Meri Jalonen, D.Sc., Department of Management Studies, Aalto University School of Business on LSR:n rahoittama apurahatutkija.