Kun tämä tutkimusprojekti käynnistyi, ilmastoon liittyvät häiriöt olivat jo nousemassa merkittäväksi haasteeksi globaaleille toimitusketjuille. Kolmen viime vuoden aikana ilmastonmuutoksesta aiheutuvien toimitusketjuhäiriöiden tahti ja vakavuus ovat vain kiihtyneet. Sään ääri-ilmiöt, lämpenevät ilmasto-olosuhteet, kuivuus jne. aiheuttavat yhä useammin ongelmia tuotantoon, raaka-aineiden saatavuuteen sekä logistiikkaan.
Tutkimusprojektimme lähti liikkeelle kolmesta tavoitteesta:
- Ymmärtää ilmastoon liittyviä toimitusketjuriskejä ja niiden taloudellisia vaikutuksia
- Tunnistaa varautumis- ja sopeutumisstrategioita toimitusketjuissa
- Tarkastella käyttäytymisharhoja, jotka voivat haitata päätöksentekoa ilmastonmuutoksen riskien suhteen, ja ehdottaa keinoja oikeanlaisen varautumisen tukemiseksi
Rahoituskauden päättyessä esittelen tässä blogikirjoituksessa projektin ensimmäisten kahden valmistuneen tutkimuspaperin tuloksia (liittyen projektin kahteen ensimmäiseen tavoitteeseen). Nostan erityisesti esille myös tutkimuksesta nousevia suosituksia toimitusketjun hallinnan ammattilaisille yhä ailahtelevammassa ilmastoympäristössä.
Ilmastonmuutoksen toimitusketjuriskit ja niiden hallinta tekstiiliteollisuudessa
Toteutimme useita yrityksiä koskevan case-tutkimuksen eurooppalaisista tekstiili- ja vaatetusyrityksistä, joilla on globaalit toimitusketjut. Ilmastoriskit näiden yritysten toimitusketjuille syntyvät sekä suorien shokkien (sään ääri-ilmiöt ja krooniset ilmastonmuutokset) että epäsuoran paineen (ilmastonmuutosta hillitsevä politiikka ja sääntely, sidosryhmien vaatimukset) kautta. Suurin haavoittuvuus liittyy raaka-aineiden saatavuuteen, mikä heijastuu hintoihin ja katteisiin. Vesipula ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ovat voimistuvia uhkia, ja toimitusketjun ilmastoherkkä infrastruktuuri (varastot, energiatuotanto, logistiikka) on yhä alttiimpi riskeille. Lisäksi kuumuus ja kosteus voivat vahingoittaa herkkiä tuotteita varastoinnissa ja kuljetuksessa, ja vuodenaikojen ja siten myyntikausien kasvava ennakoimattomuus vaikeuttaa tuotannon ja varaston suunnittelua.
Havaitsimme kaksi erilaista lähestymistapaa siinä, miten yritykset hallitsevat ilmastoriskejä toimitusketjuissaan; erot liittyivät siihen kuinka ilmasto-riski spesifiä ja toisaalta muodollista näiden riskien hallinta on. Useimmat suuret yritykset sisällyttävät ilmastoriskit olemassa oleviin, muodollisiin yritystason riskiprosesseihin erottelematta ilmastonmuutosta mahdollisen riskin juurisyyksi. Pienemmillä yrityksillä lähestymistapa on usein epämuodollisempi, mutta liiketoimintamalliin sisäänrakennettu ympäristövastuullisuus lisää ketteryyttä ja tarjoaa luontaista suojaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä sääntelyriskejä vastaan. Ilmastonmuutoksen riskeihin yksityiskohtaisesti paneutuvat riskien arvioinnin ja hallinnan näkökulmat olivat harvinaisia, mutta tällaisia oltiin jo kehittämässä yhdessä case-yrityksistä. Ilmastonmuutoksen riskien tunnistaminen ja arviointi tukeutuu vielä vahvasti kolmansien osapuolien tuottamiin ulkoisiin tietokantoihin sekä toimittajien omaan raportointiin, riskien kvantifiointi on harvinaista ja riskien seurantaa tehdään ostavan yrityksen toimesta vähän.
Varautumis- ja sopeutumisstrategioita kehitettäessä yritysten on valittava kokoonsa ja riskienhallinnan maturiteettitasoonsa sopiva lähestymistapa. Lyhyen aikavälin riskienhallintatoimia, jotka toimivat eri konteksteissa, ovat esimerkiksi i) toimittajasuhteiden ja auditointien syventäminen sisältämään ilmastoon liittyvät riskit, ii) toimitusketjujen näkyvyyden parantaminen, iii) varakapasiteetin varmistaminen (olipa kyse sitten varastopuskureista tai vaihtoehtoisten kuljetusreittien etukäteisestä tunnistamisesta) ja iv) toimittajien tehtaiden tai varastojen ilmastoauditointien suorittaminen. Jos altistumisriski ilmastonmuutoksesta johtuville häiriöille on suurta, suositellaan toimitusverkoston hajauttamista ja lähialueiden tuotantoa sekä yhteisinvestointeja toimittajien kanssa uudistavaan maatalouteen ja energian tuotannon ratkaisuihin (esimerkiksi aurinkopaneelit paikan päällä suojaamaan energiasaatavuutta verkon häiriöiden varalta). Näitä toimia voi suositella laajemminkin tutkitun toimialan ulkopuolella globaaleja toimitusketjuja hallinnoiville yrityksille. Erityisesti tekstiiliteollisuudessa yritysten tulisi myös pohtia huolellisesti materiaaliportfoliotansa – kierrätetyt/orgaaniset raaka-aineet voivat vähentää ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa raaka-aineiden riskejä, mutta lisääntyvä kiertotalous aiheuttaa samanaikaisesti saatavuus- ja hintapaineita.
Ilmastonmuutoksen riskit ja riskienhallinta julkisissa hankinnoissa
Julkisiin hankintoihin keskittynyt osio tutkimusprojektissamme lähti liikkeelle keskittyen vain ilmastoriskeihin ja niiden hallintaan. Aiemman tutkimuksen tarkastelu ja keskustelut alan ammattilaisten kanssa kuitenkin nostivat esille kaksi seikkaa. Ensinnäkin, hankinta- ja toimitusketjuriskejä on ylipäänsä julkisten hankintojen osalta tutkittu niukasti. Toiseksi, useiden riskienhallinnan työkalujen käyttö julkisissa hankintaprosesseissa on rajallista. Siksi laajensimme tutkimusprojektin julkisiin hankintoihin keskittyvää osiota kattamaan riskejä ja niiden hallintaa julkisissa hankinnoissa ja toimitusketjuissa laajemmin, pitäen edelleen ilmastoriskit kuitenkin erityisenä alakohteena tutkimuksessa.
Riippumatta riskin alkuperäisestä lähteestä vaikutukset julkisiin hankintoihin tyypillisesti näyttäytyvät hinta- ja saatavuusongelmina. Näkyvyyden puute toimitusketjuihin voi korostaa riskialttiutta; toimitusketjun riskienhallinta jää usein toimittajan vastuulle sopimusehtojen mukaisesti. Tämänhetkiset riskityökalut painottuvat kilpailutuksen jälkeiseen vaiheeseen (esim. sopimuslausekkeiden aktivointi, korvaavat tuotteet), kun taas suurimmat kehityskohteet ovat kilpailutusta edeltävissä käytännöissä: riskienhallintaan liittyvien kilpailutuskriteerien lisääminen, riskiauditoinnit ja toimitusketjukartoituksen parantaminen nostetaan keskeisinä suosituksina erityisesti huoltovarmuuden kannalta tärkeimmissä julkisissa hankinnoissa.
Koko tutkimushankkeemme alustavia tuloksia on jo esitelty useissa kansainvälisissä konferensseissa, kuten IPSERA:ssa ja EurOMA:ssa, ja ne tullaan toivottavasti pian näkemään vertaisarvioituina julkaisuina. Hankkeen vastaavana tutkijana olen myös hyödyntänyt tutkimuksen tuloksia sekä laajemmin tutkimuksen kautta keräämäämme ymmärrystä ilmastonmuutoksen riskeistä ja niiden hallinnasta opetuksessani, sekä maisteritason kursseilla että Aallon Executive Education -opetuksessa. Näin hankkeen kautta kertynyttä tietoa on voitu viedä suoraan liike-elämän nykyisten ja tulevien asiantuntijoiden käyttöön.
Hankkeeseen kuuluvien tutkimuspaperien viimeistely ja julkaisuprosessit jatkuvat rahoituksen päättymisen jälkeenkin. Hanke on myös suoraan innoittanut muita käynnissä olevia tutkimusprojekteja sekä tulevia rahoitushakuja erityisesti toimitusketjun vesiriskien alalla, sillä ilmastonmuutokseen liittyvät kuivuus ja vesivarojen niukkeneminen nousivat tutkimuksen yhteydessä vahvasti kasvavana toimitusketjuriskinä, jota ei juuri vielä toimitusketjun hallinnassa käsitellä, vaatien lisää kohdennettua tutkimusta.
Lämmin kiitos Liikesivistysrahastolle hankkeen tukemisesta. Rahoitus mahdollisti työskentelyn tämän toimitusketjujen resilienssin kannalta tärkeän aiheen parissa.
Katri Kauppi ja tutkimusryhmä
Professori (Associate Professor)
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Tieto- ja palvelujohtamisen laitos