Samu-Jussi Koski (s. 1975) on ylistetty vaatesuunnittelija, joka työskenteli Marimekolla ennen kuin perusti vuonna 2009 oman Samuji-yrityksen. Koski halusi tehdä eettisesti ja ekologisesti kestäviä vaatteita. Hänen vaatteensa näkyivät maailmalla, ja yhtiö kampanjoi hyvien asioiden, kuten demokratian ja vähemmistöjen puolesta. Maaliskuussa 2021 Samuji hakeutui konkurssiin. ”Kaatoiko kiltteys lopulta brändin?”, kysyi liikemaailman armottomuuden tiedostanut Helsingin Sanomien toimittaja, kun pöly oli laskeutunut. ”Luulen, että sen kaatoi huono taloudenhallinta”, Koski vastasi (HS 25.11.2022). Yhtiö oli jo parin vuoden ajan joutunut selittelemään talouslehdille esimerkiksi kaupparekisteristä puuttuvia tilinpäätöksiä.
Koski voi halutessaan lohduttautua sillä, että hän on hyvässä seurassa. Suomalaisen vaatesuunnittelun historian suuriin nimiin kuuluvan ja Marimekossakin suunnittelijana työskennelleen Vuokko Nurmesniemen (s. 1930) Vuokko Oy ajautui konkurssiin kesäkuussa 1988. Jutta Ylä-Monosen tuore (2021) elämäkerta avaa hieman konkurssin syitä. Vuokko Oy oli levittäytymässä maailmalle. Sieltä oli tullut suitsutusta ja palkintoja. Vuokko Nurmesniemen tekstiilien lisäksi myytiin hänen puolisonsa Antin niin ikään ylistettyjä huonekaluja. Yritys oli kasvanut, mutta hallitsemattomasti ja kannattamattomasti. Vuokko Nurmesniemi oli Tokiossa, kun hän sai soiton yhtiön hakemisesta konkurssiin. ”Olin kuvitellut, että yrityksessä oli ammatti-ihmisiä johtamassa ja hoitamassa taloutta. Olin itse keskittynyt suunnitteluun. Meistä ei kumpikaan Antin kanssa ollut bisnesihmisiä”, Nurmesniemi muisteli Ylä-Monoselle.
Eero Erkko kumppaneineen perusti syksyllä 1889 Päivälehden, jonka seuraaja Helsingin Sanomat kasvoi seuraavan vuosisadan alussa Suomen suurimmaksi lehdeksi. Päivälehden sivuja täyttivät monet aikansa taitavimmista suomalaisista toimittajista ja kirjailijoista, mutta bisneksenä julkaisu oli surkea. Osin tämä oli venäläisviranomaisten syytä. He vainosivat suomalaisten oikeuksien puolesta pelottomasti kirjoittanutta lehteä. Alkupääomaakaan lehdellä ei ollut riittävästi.
Kun tarkastelimme lehden yrityshistoriaa Elina Kuorelahden kanssa vuonna 2017 julkaistussa teoksessamme Suuri Affääri, huomasimme, että ongelmien taustalla oli muitakin syitä: talous oli heikko osin siksi, että sitä ei osattu hoitaa. Tilit, paperit ja rahat olivat sekaisin. Aina ei ollut kiinnostustakaan: ”Sanomalehden toimittajakin meillä katsoo kuuluvansa sellaiseen henkiseen ylemmyyteen, jota ’taloudenhoito’ vain häiritsee”, Päivälehden talouden vakauttanut ja alaa laajemminkin tuntenut Emil Vainio muisteli myöhemmin. Päivälehden ja sen seuraajan nousu alkoi vasta kun Vainio ja muutama muu Erkon kanssa samaan nuorsuomalaiseen liikkeeseen kuulunut talouden osaaja olivat ottaneet kaupalliset asiat hoitoonsa. He olivat sekä taitavia että motivoituneita.
Luovuus ja yrittäjyys sopivat hyvin yhteen. Yrittäjyyden ehkä tunnetuin tutkija Joseph A. Schumpeter (1883–1950) korosti yrittäjien kykyä yhdistellä luovasti erilaisia asioita, luoda uutta liiketoimintaa ja aiheuttaa luovaa tuhoakin. Vuokko Nurmesniemikin korosti Ylä-Monoselle, että ”myös yrittäjyys on luovaa työtä”.
Kun Mika Ihamuotila osti Marimekon vuonna 2007, Nurmesniemi antoi uudelle omistajalle neuvon: ”Olet Mika maailman paras kamreeri, mutta et ymmärrä designista mitään. Ota Marimekkoon suunnittelupäällikkö.” Mutta ilman hyvää kamreeriakaan ei pärjää, ja sellaista Nurmesniemi ei tainnut itse löytää.
Luovat alat ovat taidetta, mutta myös bisnestä. Eikä liiketoiminnassa ole kyse vain rahan jahtaamisesta vaan myös arkisesta taloushallinnosta. Se luo puitteet, joissa luova yrittäjyys pääsee kukoistamaan.
Niklas Jensen-Eriksen, Helsingin yliopiston yrityshistorian Casimir Ehrnrooth -professori. Jensen-Eriksenin johtaman tutkimusryhmän hanke ”Miksi Suomessa ei ole enemmän kasvuyrityksiä? Nuorten nousevien yritysten kohtalo 1960–2010” sai vuonna 2020 Liikesivistysrahaston 100.000 euron apurahan.
Painoalue: Yrittäjyys, skaalautuminen ja kasvu.