Strategiapäivitys, uusi toimintamalli, uudet roolit ja työtehtävät, uusi tiimi. Kuulostaa ihan normaalilta arjelta liike-elämässä. Niihin liittyy tarkkaa ja huolellista suunnittelua, määrittelyä ja kuvausta siitä, mitä tehdään ja mitä tavoitellaan. Miksi toteutuksessa onnistutaan välillä paremmin, välillä huonommin?
Tässä väitöskirjatutkimuksessa ratkaisun avaimia etsittiin johdon toimien sijaan tiimitasolta, toimijoiden omista havainnoista ja kokemuksista. Vertaissuhteiden dynamiikkaa ja vuorovaikutusta käsittelevässä tutkimuksessa tarkastelin sitä, miten yhteispeli yrityksen sisällä mahdollistuu ja toteutuu, kun toimintaa kehitetään toimintaympäristön muutoksiin reagoitaessa. Ammatillisen siiloutumisen rinnalla tutkimuksessa löytyi havaintoja sosiaalisesta siiloutumisesta. Ilmiöllä tunnistettiin olevan vaikutuksia yhteistoimintaan, yhteistoimintaan hakeutumiseen ja resurssien vaihdantaan työyhteisössä.
Yksinäisyys voi olla pahanlaatuinen oire hyvänlaatuisessakin työyhteisössä
Erilaiset työn tekemiseen liittyvät käänteet voivat näkyä yksilön sosiaalisiin suhteisiin liittyvinä muutoksina työyhteisössä. Suhteita voi jopa kadota: tuttu esimies vaihtuu, luotettu työkaveri siirtyy, tiimi muuttuu. Uusien suhteiden syntymiseen menee aikaa, niihin tulee myönteisyyttä tai kielteisyyttä. Työntekijä ei välttämättä saa tuoreilta suhteiltaan sitä mitä odottaa, mikä vaikeuttaa suhteiden luomista ja ylläpitämistä. Voi syntyä kitkaa suhteissa, vitkaa yhteistyössä, tiedonkulku vaikeutuu ja strategisen muutoksen läpivienti hidastuu.
Myönteiset suhteet ja toiminta huomataan organisaatiossa, ja niitä pidetään toivottavina ja vallitsevina piirteinä. Silti pimentoon voi jäädä paljon: joko jotain ei haluta näyttää, tai jotain ei haluta nähdä. Tutkimuksessa kuvattiin tunne- ja vireysulottuvuuksien avulla neljä sosiaalisen siiloutumisen variaatiota perustuen tiimiläisten omiin yhteistyökumppanisuhteita koskeviin havaintoihin ja kokemuksiin. Vireysulottuvuus avasi mahdollisuuden myönteinen–kielteinen‑tarkastelua tarkkanäköisempään tulkintaan.
Kaksi variaatioista edustaa tarmokkuutta. Ensimmäisessä niistä toimijan energisyyteen liittyy vähemmän myönteisiä, jopa kielteisiä tuntemuksia ja kokemuksia yhteistyökumppaneista. Kriittinenkin tarmokkuus osoittaa kuitenkin aktiivisuutta ja usein halua nostaa kehittämistarpeita esiin. Yhteys tai yhteydettömyys toivottuun sosiaaliseen yhteisöön voivat vaihdella, ”yhteys pätkii”. Toinen korkean energian variaatioista kuvaa myönteisiä tuntemuksia ja kokemuksia kuulumisesta sosiaaliseen yhteisöön, ”olen osa yhteisöä”. Tällöin toimijalla on tunne oman sosiaalisen toimintatilan laajenemisesta. Hänellä on aloitekykyisyyttä ja toimintaenergiaa.
Kaksi variaatioista edustaa ponnettomuutta. Niistä ensimmäisessä kuvataan sivullisuuden kokemuksia, jopa yksinäisyyttä työyhteisössä. Siihen liittyi ponnettomuutta ja vähemmän myönteisiä, jopa kielteisiä tuntemuksia suhtautumisessa yhteistyökumppaneihin, ”en kuulu joukkoon”. Tämän koettiin rajaavan toimintatilaa. Toisessa matalan energian variaatiossa myönteiset tuntemukset matalaan energiatasoon liitettynä ilmentävät tottumusta nykytilaan ja tyytyväisyyttä, mutta laimeudessaan voivat jopa vähentää aikaansaavuutta työtehtävissä. Myönteisyys ei siten aina itsestään selvästi ilmene toiminnan kehittämisen kannalta edistävänä voimana, ollaan vaan ”mukavasti mukana”.
Edellä kuvattuja sosiaalisen siiloutumisen variaatioita voi organisaatiossa ilmetä yhtä aikaa. Ne voivat olla tilapäisiä, tilanteeseen liittyviä tai kroonisia. Variaatioiden painotukset ja siten myös vaikutukset toimintaan voivat vaihdella yksiköittäin. Niiden vaikutukset yksilön toimintaan ja käyttäytymiseen voivat olla tietoisia tai tiedostamattomia.
Tutkimuksella yksinäisyyttä näkyvämmäksi työyhteisössä
Sosiaalisten suhteiden ja yhteistyön merkitys tulee korostumaan aivan uudella tavalla digitalisaation ja tekoälyn muuttaessa työtehtäviä ja prosesseja, puhumattakaan etätyön vaikutuksista työskentelytapoihimme. Aikaisemmat suhteemme sekä myönteiset ja vähemmän myönteiset muutokset niissä vaikuttavat nykyisiin ja tuleviin suhteisiimme. Voidaan siten ajatella, että työyhteisössä näin mahdollisesti muotoutuvat ja ilmenevät sosiaalisen siiloutumisen piirteet voivat olla vaikuttamassa myös myöhemmin yksilön sosiaalisessa toiminnassa ja sosiaalisissa suhteissa.
Yhteispelin tarkastelu kokonaisuutena, ottaen huomioon koko sosiaalisen siiloutumisen variaatioiden kirjon, tuo uutta ymmärrystä toiminnan kehittämisen onnistumisiin ja ontumisiin yrityksen sisällä. Tärkeänä huomiona on kielteisimpienkin piirteiden näkeminen osana sosiaalisen toiminnan laajempaa kokonaisuutta, ei erillisinä ongelmakohtina. Herkkyys sosiaalisen siiloutumisen tunnistamiselle on tärkeä taito organisaatiossa, jottei kielteisimmästä ilmiöstä kehittyisi osa työyhteisöä, jopa sen ominaispiirre.
Väitöstutkimuksessa havaittu sosiaalinen siiloutuminen nosti yksinäisyyden piirteitä näkyväksi työyhteisössä aivan odottamatta. Vaikka yksinäisyyttä työelämässä on tutkittu vielä vähän, sosiaalisen vetäytymisen on yksilön kipeänä kokemuksena todettu voivan heikentää toimintakykyä, vuorovaikutusta ja jopa terveyttä. Tällä puolestaan on kustannusvaikutuksia liiketoiminnassa ja siten heijastuksia myös yrityksen tulokseen. Sivullisuuteen ja työpaikan yksinäisyyteen havaittiin tässä väitöstutkimuksessa erilaisia suuntaavia polkuja, kuten sosiaalisia eli suhteiden määrä, luonne ja sisältö, sekä työhön liittyviä, kuten työtehtävien määrä ja vaativuus sekä työnjako, jotka vähentävät aikaa itse toivomalta yhdessäololta tai spontaanilta yhteistoiminnalta. Kielteiset tuntemukset ja sivullisuus voivat olla hitaastikin muodostuneita tai ne voivat olla seurausta tuoreista muutoksista työyhteisössä tai prosesseissa.
Tulosten julkistamisella ja keskustelun lisäämisellä tehdään sosiaalisen siiloutumisen kokonaiskirjoa näkyvämmäksi organisaatioissa, siten herkemmiksi havaita, tunnistaa ja seurata. Samalla lisätään kaikilla organisaatiotasoilla mahdollisuuksia ymmärtää, oivaltaa, ennakoida sosiaalisen siiloutumisen piirteiden vaikutuksia toiminnan kehittämiseen ja hyvän yhteistyön kokemukseen.
Blogin otsikko on lainaus tutkimuksen empiirisestä aineistosta.
Outi Köhler toimii vierailevana tutkijana Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen väitöskirjansa ”Sisäisesti vahva. Sisäisten suhteiden dynamiikka markkinaorientoituvassa yrityksessä – markkinoinnin, myynnin ja viestinnän vuorovaikutus” on julkisesti tarkastettu Turun yliopistossa 19.11.2021. Liikesivistysrahasto on tukenut väitöskirjatutkimusta. Jatkotutkimuksessaan hän tulee keskittymään väitöskirjassa havaittujen sosiaalisen siiloutumisen variaatioiden tarkempaan määrittelyyn ja kuvaukseen laajemmassa aineistossa.