Vietän kevään sapattivapaalla ESSEC businesskoulussa Pariisissa, mutta vierailen myös useissa muissa Pariisissa ja sen lähiympäristössä olevissa kouluissa, kuten Insead, IESEG, ja Neoma. Tapaamiset ovat auttaneet minua syventämään verkostojani, esittelemään tekemääni tutkimusta, ja antaneet uusia näkökulmia nykyisiin tutkimusprojekteihini.
Käynnissä oleva tutkimukseni keskittyy siihen, kuinka datan ja kehittyneiden algoritmien (”tekoälyn”) yhä laajempi hyödyntäminen muuttaa yritysten johdon ajattelumalleja ja kulttuuria. Digitalisaatiota koskeva akateeminen tutkimus liiketaloustieteen alalla on kasvanut valtavasti aivan muutaman viimeisen vuoden aikana. Se on usein keskittynyt digitalisaation hyötyihin, jotka ovat merkittävät. Optimointialgoritmit luovat kustannustehokkuutta ja modulaariset palvelut parantavat yritysten ketteryyttä ja innovatiivisuutta. Toinen vahva tutkimussuuntaus keskittyy tekoälyn ongelmiin, kuten eettisiin kysymyksiin, myopioihin, ja mahdolliseen teknologian luomaan työttömyyteen. Oma tutkimukseni pyrkii laajentamaan näkökulmaa teknologioiden hyödyistä ja haitoista laajemmin siihen, kuinka tekoälyn hyödyntäminen linkittyy johdon ajatteluun ja organisaatiokulttuuriin.
Tutkimukseni laajentaa digitalisaation tutkimusta tarkastelemalla, kuinka se muuttaa yritysten kulttuuria ja johtamiskäytäntöjä. Näkökulmaa on sivuttu ”digital culture” ja ”agile enterprise” teemoissa, mutta aiheen käsittely on vielä varsin jäsentymätöntä. Osittain yritykset mukauttavat tietoisesti kulttuuriaan ja ajattelutapoja, jotta ne pystyvät paremmin hyödyntämään datavirtoja ja ohjelmistoja. Toisaalta uusien toimintatapojen omaksuminen muuttaa myös kulttuuria, yrityksen arvoja ja johdon ajattelumalleja myös huomaamatta. Koska tietovirrat auttavat ymmärtämään ja optimoimaan tiettyjä asioita tehokkaasti, ne nousevat huomion keskiöön.
Omassa tutkimuksessani havaitsin esimerkiksi, kuinka eräässä suuressa suomalaisessa yrityksessä asiakaskäyttäytymistä kuvaavat tietovirrat johtivat huomion ja päätöksenteon keskittymiseen kuluttajiin, niin että lopulta organisaation rakenteessa kilpailijoiden toimien tarkkailu ja niihin vastaaminen ei ollut enää kenenkään vastuulla. Samalla tietovirtojen ympärille rakennetut organisaatiorakenteet mahdollistivat yrityksen nopean ja koordinoidun reagoinnin muutoksiin, tässä tapauksessa pandemiaan. Toisessa tutkimuskontekstissa huomasin kuinka sosiaalisten yritysten pyrkimys hyödyntää dataa ja algoritmeja siirsi huomion pois autettavista ihmisistä kohti kehitettäviä ratkaisuja ja niiden ominaisuuksia, kuten ”skaalautuvuutta”.
Parhaillaan työstän artikkelia, joka pyrkii kartoittamaan miten datavirrat ja älykkäät algoritmit muokkaavat eri tavoin yrityksen kulttuuria ja arvoja. Vaikutusmekanismit vaihtelevat muuttuvista organisaatiorakenteista ja valtasuhteista aina johtajien huomion kohdistumiseen eri kohteisiin ja toimenpiderepertuaarin vaikutuksista käsiteltäviin ongelmiin ja kysymyksiin. Liikesivistysrahaston apurahan turvin olen pystynyt keskittymään tutkimuksen kirjoittamiseen ja tutustunut koko joukkoon inspiroivia ajattelijoita. Uusien ideoiden kehittäminen on aina haastavaa, mutta dialogi auttaa siinä merkittävästi.