Yhdysvallat on kyennyt hyödyntämään yhtenäistä kieli- ja markkina-aluettaan monilla digitaalisen tuotannon alueilla ja kadehdittava joukko maailman menestyksekkäimpiä digitalouden yrityksiä on yhdysvaltalaisia. Heidän luulisi kannattavan avointa ja mahdollisimman vapaata kauppaa. Euroopassakin on syntynyt paljon uutta, mutta silti hajanainen kielialue ja alue, joka digitalouden kehittymisen kannalta jakautuu 28 lainsäädännöiltään erilaiseen talouteen, ei ole massastaan huolimatta muodostunut sellaiseksi kasvualustaksi, jollainen USA on ollut. Yhdysvaltojen etu on lisäksi se, että sen alueella ovat ylivoimaisesti maailman suurimmat pääomat, joista osa on valmis hakeutumaan uuden riskipitoisenkin liiketoiminnan rahoittajaksi.
Meidän ei kannata Suomessa olla vaatimattomia. Suomessa on kyetty koko itsenäisyytemme ajan luomaan aidosti uutta sekä kaikkein perinteisimmän tehdasteollisuuden aloilla, kuten myös digitaalisen talouden sektorilla. Lisäksi ilahduttavaa on se, että taloutemme monipuolisuus saattaa oikeasti olla kasvamassa. Esimerkit matkailutuotteiden kehityksestä tai uusista ruokatuotteista kertovat siitä, että laajemmin on ymmärretty ihmisten muuttuvat tarpeet ja elämystalouden mahdollisuudet. Kun ihmisillä on jo jääkaapit ja autot, rahaa käytetään muuhunkin.
Nopeat murrokset osuvat aina yritystasolla kykyyn sopeutua muutoksiin ja hakea uutta toimintatapaa. Se ei ole aina helppoa, jos koko yrityksen osaamispääoma, asiakassuhteet ja rahallinen pääoma on sidottu vanhaan toimintaan, jota uudet mallit nyt haastavat. Ekonomistit puhuvat mielellään luovasta tuhosta, joka onkin tosiasia ja sitä tapahtuu kaiken aikaa. Mutta yhteiskunnan ja yksilön kannalta on tarpeettoman raskasta, että luova uudistuminen tapahtuu vain uusien yritysten kautta. Luovaa tuhoa tai vähän hitaampaa uudistumista pitää saada aikaan myös olemassa olevissa pitkäjänteisissä yrityksissä. Ja niiden pitää kyetä ennakoimaan muutostarve.
Itse kannatan sitä, että vanhat yritykset uudistavat toimintaansa. Vanhan yrityksen uudistumista puoltaa moni tekijä. Sillä on henkilökunta, joka kykenee omaksumaan uutta. Sillä on valmis kokemus asiakassuhteista. Ja vanhalla yrityksellä on usein omasta takaa pääomaa rahoittaakseen muutosta.
Kaikki eivät tähän uudistumiseen pysty ja siksi vuosittaisissa verotiedoissa on aina uusia kasvoja, jotka yllättävät ja vanhat nimet jäävät sivummalle.
Olemassa olevat yritykset tarvitsevat tuntosarvia havaitakseen sen, mitä kello kulloinkin on lyönyt. Tässä tutkimus astuu kuvaan. Parhaimmillaan ajassa kehittyvä kaupallinen tutkimus kykenee tulkkaamaan käynnissä olevia muutostrendejä yrityksen johtoryhmän ja omistajien tietoon. Ymmärrettävässä muodossa.
Liikesivistysrahaston apurahatoiminnan painoalueet kuvastavat hyvin tämän hetken tarpeita. Ne muuttuvat ajan kuluessa ja niin niiden pitääkin muuttua. Tutkimuksen rahoittamisessa on tärkeää, että kyetään löytämään ja näkemään tulevat tarpeet. Tässä voidaan onnistua ainoastaan ylläpitämällä kunnollista toimivaa vuorovaikutusta yritysten ja tutkijoiden kesken ja vielä siten, että rahasto on organisoimassa tätä yhteydenpitoa ja ohjaamassa myös omalla apurahapolitiikalla sitä suuntaa, joka nähdään tärkeäksi.
Tulevaisuuden tarpeiden ennakointi ei ole helppoa. Vedin kerran edellisessä roolissani ennakointifoorumin, jossa pyrittiin hahmottamaan erään toimialan tulevaisuuden koulutustarpeita alan koulutusorganisaatioiden ja yritysten kesken. Huomasin, että ei meillä ole kunnollisia metodeja tällaista ennakointia tehdä. Varmin metodi on löytää tapa, jolla alan työnantajat ja oppilaitokset ovat jatkuvassa elävässä vuorovaikutussuhteessa keskenään ja jakavat tietoa ja käsityksiään.
Samanlaista elävää vuorovaikutusta tarvitaan liike-elämän ja tutkimuksen välillä. Liikesivistysrahasto alueellisine toimintoineen voi parhaimmillaan organisoida tätä yhteydenpitoa. Sillä saadaan tutkijoille virikkeitä yritysten tarpeista ja vastaavasti yrityksille maisemaa siitä, mitä tutkimus voisi heille tuottaa.
Meillähän tutkimuksen tarvitsema rahoitus tulee pääosin verovaroista. Mutta silti osa rahoituksesta on aina tullut yksityisiltä tahoilta. Nämä täydentävät toisiaan ja yksityisellä varainhankinnalla voidaan vaikuttaa myös tutkimuksen painopisteisiin. Tätä ei pidä myöskään pelätä.
Kun taannoin kerättiin satoja miljoonia euroja yliopistojen pääomittamiseen ja valtio laittoi sitten omistaan siihen päälle, silloin oli ehto, että keräysvaroja ei saa korvamerkitä käyttötarkoituksen mukaan vaan yliopisto autonomiallaan päättää itse varojen käytöstä. Se oli senkertainen pelin sääntö.
Normaalitoiminnassa eletään toisin. Lääketieteen ala on hyvin tyypillinen. Eri sairauksien tutkimiseen saadaan jatkuvasti lahjoituksia ja niillä vaikutetaan tutkimuksen volyymiin. Tämä on oikein. Samoin on oikein, että apurahapolitiikallaan Liikesivistysrahasto tukee sellaisia tutkimushankkeita, jotka edistävät liike-elämää.
Tutkimukselle tehtävää varainkeruuta on syytä kutsua yleishyödylliseksi. Säätiöiden ja rahastojen verokohtelu sekä lahjoitusten verokohtelu on vuosikymmenten aikana elänyt ja on jatkuvan keskustelun kohteena. Puhemiehen roolissa ei ole sopivaa ottaa verolainsäädäntöön kantaan, mutta voin todeta sen, että veroratkaisuilla päätetään siitä, missä määrin yksityisiä varoja on käytettävissä tieteen ja tutkimuksen tukemiseen Suomessa. Tiukka verolinja vähentää tätä kautta tulevia rahavirtoja ja vapaamielisempi suhtautuminen taas hieman lisää resursseja. Eli veroratkaisuja tehtäessä mielestäni ensisijaisesti pitää ottaa kantaa siihen, kuinka monien kymmenien miljoonien osalta ollaan valmiita muuttamaan rahoituksen mahdollisuuksia.
Verotus ei kuitenkaan ole pääroolissa sen osalta, kuinka paljon ihmiset ovat valmiita osoittamaan tukeaan tieteelle ja tutkimukselle. Kyse on halusta vaikuttaa pitkäjänteisesti. Kyse on motivaatiosta. Kyse on halusta jättää pitempikestoinen jälki, josta hyöty tulee tulevaisuudessa. Kyse on ylisukupolvisesta käyttäytymisestä, jossa osa ihmisistä on kaukonäköisiä ja haluavat luoda paremmat edellytykset omien lasten ja heidän lastensa aikakaudelle. Liikesivistysrahasto on tärkeä väylä ja väline tämän pitkäjänteisyyden edistämiseksi.
Tässä juhlassa kannattaa juhlistaa myös sitä satavuotiasta työtä, jolla rahasto on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa kaupallisen ja liiketaloudellisen koulutuksen ja tutkimuksen verkoston syntymiseen Suomessa. Alalla työtä tekevien oppilaitosten verkosto molemmilla kansallisilla kielillämme on vaikuttava.
På statsmaktens vägnar vill jag gratulera fonden till ett lyckat och imponerande arbete under de hundra år som gått och önska er lycka till med det arbete som ni ständigt utför.
Valtiovallan puolesta halua onnitella Liikesivistysrahastoa onnistuneesta ja vaikuttavasta työstä koko tämän sadan vuoden osalta ja toivottaa onnea työlle, jota jatkuvasti teette.
Puhemies Matti Vanhanen
Liikesivistysrahaston 100-vuotisjuhla 7.11.2019
Finlandia-talo
