Suvituulia Taponen

Tietojohtaminen sote-uudistuksen onnistumisen edellytys – tutkimustietoa tuotannon ohjaukseen

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään osallistamalla laaja joukko palvelutuottajia eri sektoreilta. Monituottajamallissa on hallittava sopimuksen avulla laaja toimittajakenttä sekä varmistettava tuotannolle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Tämä edellyttää strategista otetta ja yhteistyö- ja kumppanuussuhteiden kehittämistä tuotannon vaikuttavuuden osalta kriittisissä palveluissa. Palveluiden järjestäjän tulee tehdä tietoinen päätös siitä, millaisia ohjausmekanismeja eri tuottajasuhteissa harjoittaa. Jos tavoitteena on esimerkiksi edistää terveyttä ja hyvinvointia, on keskeistä hallita ja ohjata lopputulosta, eli vaikutusta. Jos tavoite on tuottaa tasalaatuista palvelua kattavalla saatavuudella, on keskeistä hallita ja ohjata palveluprosessia.

Tulevien maakuntien vastuulle siirtyy sadoista sosiaali- ja terveyspalveluista koostuvia palvelukokonaisuuksia. Maakuntien ohjauksessa tulee olemaan tuhansia tuottajia. Tuottajien joukko koostuu niin suurista julkisista ja yksityisistä toimijoista, pk-yrityksistä kuin kolmannen sektorin toimijoista. Palveluiden ja tuottajien joukko muodostuu erittäin heterogeeniseksi.

Palvelutuotantoa ei voi ohjata, jos sitä ei voi mitata. Vastaavasti palvelutuotannon ohjauksen mallia ei voi muodostaa, jos ei pystytä tietoperusteisesti arvioimaan minkälainen tuotantotapa ja ohjauksen malli tuottavat eniten palvelukohtaista vaikuttavuutta. Tiedolla johtaminen on sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen edellytys.

Hiljattain käynnistynyt kansainvälinen tutkimusprojektimme pyrkii analysoimaan, mikä merkitys palvelun tuotantotavalla ja palvelujen järjestäjän ohjausmallilla on sosiaali- tai terveyspalvelun vaikuttavuuteen. Pääasiassa keskitymme sosiaalipalveluihin, sillä tämänhetkisessä tietopohjassa on vajetta erityisesti sosiaalipalveluiden osalta. Ensivaiheessa palvelun tuotantotavan ja ohjausmallin merkitystä analysoidaan kvantitatiivisen datan avulla kaikkien Suomen kuntien tuottamien terveys- ja sosiaalipalveluiden tuotantokustannuksien osalta. Erilaisia tuotantotapoja ovat i) kokonaan oma tuotanto, ii) painotus omalla tuotannolla, myös hankintoja, iii) painotus hankinnoissa, myös omaa tuotantoa, ja, v) kokonaisulkoistus. Tätä talousanalyysia syvennämme haastatteluaineistoilla.

Alustavassa analyysissa tarkastelimme kustannustehokuutta n. 25 suomalaisen kunnan osalta. Sen perusteella voi todeta, että palvelu, jonka seuraaminen raportointitietoon perustuen on haastavaa ja jonka tuottaminen vaatii merkittäviä investointeja, on tehokkainta tuottaa omana julkisen tuotantona. Yllättävästi palvelu, jossa mitattavuus on korkea ja investointiaste on matala, ei ollut ulkoistettuna kustannustehokkaampaa. Tämä havaintoa selittää se, että ulkoistuksia on painotettu pienissä kunnissa ja ulkoistamispäätöksiä ovat ajaneet karanneet kustannukset. Muun muassa tätä kiinnostavaa löydöstä lähdemme tutkimaan tarkemmin tutkimuksen myöhäisemmissä vaiheissa.

Talouteen perustuva pohja-analyysi on edellytys tutkimukseen maavertailuvaiheen käynnistämiselle. Suomalaisten kuntien aineiston lisäksi toteutamme maavertailun, joka keskittyy sosiaalipalveluiden tuotantoon Suomessa ja Alankomaissa. Maavertailussa tulemme tarkastelemaan tuotantotavan ja palvelun tuottavuuden (mahdollisuuksien mukaan myös vaikuttavuuden) välistä suhdetta.

Tutkimuskokonaisuudessa tunnistetaan eri palvelukokonaisuuksille parhaiten soveltuvat tuotantotavat sekä ohjausmallin tuloksellisimmat muodot. Tulokset lisäävät Suomen maakuntien sote- järjestäjien ja sote-tuottajien tietopohjaa ja tiedolla johtamisen mahdollisuuksia.